Vaan on se niin vaikea lukea tällaista:
Ja kun työ jää kesken, mistä muistan mihin kavennus kohtaan jäin? Joo, kaipa sen jostain osaa laskea..
Nyt on tunika tauolla. Otan sen esille kun olen tarpeeksi kärsivällisellä, viisaalla. sitkeällä, motivoidulla tunnetilalla.
Kiva tätä oli virkata. Tällä tekniikalla voisin virkata jotain muutakin.
Ja se tuleeko tästä minulle sopivan kokoinen, siitä ei ole tietoa. Miten ihmeessä käsityöihmiset voivat jo silmukoita luodessaan tietää onko koko oikea?
Kirjoneuleet ovat myös ihmetyksen aihe. Miten langat ei menisi solmuun? Minulla menee lankakerät aina toistensa ympäri monta kertaa ja lopulta menee tovi jos toinenkin, että saan taas langat juoksemaan.
No on maailmassa muutakin ihmeellistä.Kuten viimeisin miehen ostama pistorasia. Siihen voi kännykällä lähettää tekstiviestin. Viestin perusteella pistorasia sitten osaa suurentaa ja pienentää patteria, ja arvioida, että lämpötila pysyy määrätyssä asteessa. Ihan käsittämätön juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti