Tämänkin jutun voisi kirjoittaa kahdella eri tavalla.
Ihailen ystävissäni joitain asioita, vai olenko heille kateellinen joistakin asioista?
Kateus on negatiivinen tunne. Vai onko? Ihailen ystävissäni joitain juttuja, haluaisin joitain niistä myös itselleni, silloinko ihailu muuttuu kateudeksi?
Kateus on kuitenkin jotenkin pahansuopaa. Onko kateus sitä, että haluaa sen kateellisuutta aiheuttavan asian pois toiselta, vain itselleen?
Silloin en voi sano kadehtivani ystäviäni.Näistä ajatuksen juoksuista päädyn siis ihailuun.
Yhtä ystävääni ihailen siitä, että hänellä on energiaa. Sitä riittää sekä työhän, että vapaa aikaan. Hän tekee mitä haluaa. Uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja. Hänellä on varmasti vuorokaudessa enemmän tuntejakin kuin minulla.
Toista ystävääni ihailen ulkonäöstä. Hiukset sen kun kasvavat pituutta ja ovat yhä terveet ja paksut vaikka hiusten kasvunkin pitäisi iän myötä hidastua. Häneen ei muutenkaan tunnu ajan terävä hammas pystyvän mitenkään. Sama vaatekoko yhä vaan ja tuskin painoakaan tullut lisää.
Kolmatta ystävää ihailen hänen kyvystään sisustaa ja rakentaa asioita. Ei tarvita pankista lainaa eikä koluamista sisustusliikkeissä. Kaikki vaan löytyy aina jostain...kaapista...tm. Hänellä lasiset tuikkupurkitkin näyttävät kirkkaamilta kuin minulla.
Neljättä ystävää ihailen hänen tavastaan elää parisuhteessa. Kaikki tapaamis-yms. päivät ovat merkityksellisiä ja syitä pieniin juhliin. Arkisia töitä tehdään yhdessä samoin harrastetaan yhdessä. Keksitäään kaikkea kivaa, eikä vain jäädä sohvalle makoilemaan.
Viidettä ystävää ihailen hänen maalaisjärjestään. Hänen ai tarvitse pohdiskella ja pyöritellä asioita. Ratkaisut ja vastaukset tulevat suoraan. Hänen maailmansa on selkeä, sitä määrää oikeudenmukaisuus.
Kuudetta ystävää ihailen hänen tavastaan elää tässä ja nyt. Ilman kiirettä. Lisäksi hän on löytänyt oman tyylinsä. Eikä mieti sopiiko vaate hänen ikäiselleen tai kehtaako käyttää. Jos vaate tuntuu omalta se on hyvä niin.
Seitsemännettä ystävääni ihailen hänen aitoudestaan. Hän sanoo suoraan asioita, hyviä ja huonoja. Hänen elämässään on onnea ja auringonpaistetta paljon, mutta myös harmaampia päiviä, joita ei tarvitse lakaista maton alle. Tämäkin ystäväni osaa elää tässä ja nyt. Täysillä.
Ystäväni, olette tässä ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. En laita teitä mihinkään järjestykseen, en nyt enkä muulloinkaan. Kaikki olette minulle tärkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti