Monena kesänä olen kaiholla katsellut kaikkia festarimainoksia: hyviä esiintyjiä, musiikkia, hengailua, auringonpaistetta...
Nyt sain kokea senkin Saaristo Openin merkeissä.
Ihana paikka rannalla. Tosin ranta näkyi vain kävellessä bussipysäkiltä alueelle.
Ihana vihreä nurmikenttä jolla ihmisiä koirineen istuskelemassa vilttien päällä. Tosin alueen ulkopuolella, esiintymislavan pressujen takana.
Kohtuullisen jonotuksen jälkeen päästiin alueelle.
Muutama ruokakoju, elisanpoika tarjoamassa karkkeja kojustaan, jäätelökioski ja monta tosi pitkää vessajonoa.
Lavan edessä aitaus, jossa ihmisiä tosi paljon.
Aitauksen ulkouolelta kaikki näytti oudolta ja Siltsukin niin pieneltä. Siltsu höpötti paljon ja laittoi yleisöä laulamaan. Outoa, mieluummin olisin hänen lauluaan kuunnellut kuin yleisön mölinää.
Aitauksen sisällä tunnelma oli parempi. Paula kuullosti jo hyvältä, sitäpaitsi Paula lauloi itse, yleisö välillä mukana. Rautainen ammattilainen tuo Paula. Lauloi laulun toisensa perään hengästymättä, ei edes hörppäillyt vettä välissä. Ja kroppa kuin nuorella tytöllä. Käyköhän jokapäivä kuntosalissa vai onko vaatteiden alla kaikki muotoilevat ja kiristävät, nostavat ja hoikentavat liivit yms?
Keski-ikäiset ja vanhemmat irrottelivat. Hillitysti.
Joku käytti tilaisuuden hyväksi "zumbaten" , aviomies hiukan koitti hillitä mutta luovutti pakenemalla vessa jonoon pahimman "zumbailun" ajaksi, Se joku en muuten ollut minä. Sitäpaitsi mies oli mökillä ahkeroimassa tai nauttimassa.
Munkin olisi ollut parempi olla mökillä.
Olen erakko, tai ainakin lähes sellainen. Eikä minulle sovi ihmispaljous ja ruuhkat.
Varsinkin näin ennen kesälomia on tunne, että sosiaalisuus/ihmiskiintiö lokero on ihan täynnä.
Ystävälokero ei ole täynnä, heidän kanssa oleilu on ihan eri juttu :)
Ja lauantaina saan vielä kokea festarin vesisateessakin.
Olen pian kaiken kokenut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti