Mökiltä muutaman sadan metrin päässä, peltotien vieressä on korkea kallioseinämä koloineen.
Sinnepä oli kettuperhe päättänyt kodin perustaa.
Kävellessämme koirien kanssa kettuperheen kodin ohitse, kodista kuului vähän kuin haukuntaa ja puhinaa.
Tänään iltapäivällä näin kun perheen äiti hyppäsi kalliolta ja juosta jolkotti tietä pitkin edellämme.
Oi miten kaunis hän olikaan! Toffeen värinen turkki, paksu, tuuhea häntä ja niin soljuvan ilmava juoksuaskel.
Joiku ja Veitikin näkivät kun kettu juoksi. Päästiin aika kevyesti ylämäki ylös tällä kertaa...
Lauantaina kettuäiti oli tuonut pennuille peuran jalan leluksi. Sunnuntaina tiellä oli supikoiranpennun raato.Pentujen koulutus ja opetus menossa.
Tekisi mieli kurkistaa pesään, mutta luulen ettei kannata. Äidit ovat aika vaarallisia suojellessaan pentujaan.
Muutama työpäivä enää ja sitten jään mökille, villieläinten joukkoon ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti