Powered By Blogger

tiistai 1. syyskuuta 2015

Viimeinen lavatanssireissu (ainakin tänä kesänä)

Mä en ymmärrä lavatanssikullttuuria.
Miksi siellä pitää olla niin vakavaa?
Harvoin näkee tanssivien parien juttelevan keskenään, ja vielä harvemmin nauravan.

Minua hakee kahdenlaiset miehet: Toiset koittavat opettaa minulle tansseja tai kiemuroita joita en osaa. Miksei voi vain tanssia ja nauttia musiikista ja rytmistä?
Toiset taas eivät osaa tanssia, ja silloin keskustellaan. Aiheena on taatusti viljojen kypsyydet ja puintitilanteet.

Sitten on tämä tanssiinhaku systeemi.
Naistenhaku vaatii rohkeutta. Usein se osuu vielä heti alkuiltaan ettei voi edes harrastaa kohteliaisuus hakua, ja hakea niitä, jotka ovat hakeneet minua.
Siinä sitten katselet parin tanssin ajan miesten jalkoja, että kuka osaa tanssia milläkin tavalla. Sitten kun pitäisi hakea, niin ennenkuin olen osannut päättää tai löytää sen, joka osaa kivasti tanssia, niin kas kummaa, ei olekaan enää ketään haettavana, sillä kaikki käy niin nopeasti.
Miestenhaussa pitää seistä siinä rivissä. Ja silläkin on merkitystä kuinka lähellä lavaa rivissä seisot. Lähimpänä seisovat taitavimmat tanssijat.
Mutta jos menee sinne jonnekin puolen välin tienoille, niin siellä iskee ne puimakonetarinoitsijat, ei kiitos!
Kaikkein kamalinta oli nyt Esakalliolla kun paloi molemmat valot, eli oli yhtäaikaa sekä miesten-että naistenhaku. Eihän siinä tiennyt oikein kukaan, että kuka sitä nyt sitten hakee ja ketä.

Eikä lavatansseissa kukkamekot heilahtele. Eniten näkee tanssiliikkeistä ostettuja erityisvaatteita.

Bändit oli hyviä,
Neljänsuoraa oli tullut pelkästään kuuntelemaan, lavan eteen seisoskelemaan, n.50 ihmistä. Tanssijoiden keski-ikä oli reilusti alle 35v Neljänsuoran ansiosta.
Toisena bändinä oli Sami Pitkämön orkesteri. Silloin ei lavan edessä seissyt kuuntelijoita, mutta hyvin Sami veti.
Samilla ei lavakulttuuri ollut hallussa, tai sitten halusi ravistella vanhoja tapoja soittamalla ensin jive-kappaleen ja sen pariksi valssin. Yleensähän on samaa tahtia kaksi peräkkäin.

Sitäkään en ymmärrä, että jossain tuolla maaseudulla, tunnin ajomatkan päässä Turusta, on kolme tanssipaikkaa lähes vierekkäin. Miten sinne riittää tanssijoita? Miten siellä on varaa kunnon orkesterihin, jopa kahteen samana iltana?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti