Nyt alkaa tuntua, että mökkeilystä voisi pitää taukoa.
Kaikki on märkää. Pihalla kulkiessa nurmikko on niin liukas, että meinasin useamman kerran lentää nurin.
Sieniä ei löydy.
Unohdin kirjankin kotiin. Ja katsottiin tylsä leffa.
Pikkukoira oli mahtavaa seuraa metsässä, eikä harmittanut, vaikkei sieniä löytynyt kuin munakkaan verran.
Pikkukoira on ihanaa seuraa. Kulkee pihalla mukana koko ajan, Joiku ja Veiti eivät enää jaksa, tietävät jo kaiken, kaikki on jo niin tuttua, etteivät jaksa enää olla innostuneita esim.kompostiämpärin tyhjennysreissusta.
Pikkukoira nukkuu koko yön sängyssä, mun selän takana.
Edelleen ihmettelen noita narttukoiran tunnetiloja, urokset kun ovat aina suht tasaisella mielialalla.
Toisinaan pikkukoira on kovin puhelias, jodlaa aina kun tulee sisälle, tai minä tulen ulos, toisinaan taas ei puhu mitään.
Toisinaan häntä heiluu villinä heti aamulla kun raotan silmiäni, toisinaan tulee vain pari vaivalloista hännän liikahdusta.
On ne jänniä nämä sukupuolieroavaisuudet.
Ensi viikonloppuna mökki talvikuntoon ja sitten ainakin kaksi viikonloppua kaupungissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti