Nyt ne pörröpuseron osat on valmiina. Kokoaminen enää edessä.
Viivyttelen palojen yhteen ompelemista. Vielä on toivoa, että siitä tulee käyttökelpoinen pusero.
Kokoamisen jälkeen toive todennäköisesti romuttuu.
Toisaalta päätarkoitus oli terapia-kutominen, ja se onnistui. Pehmeää lankaa, helpolla ohjeella oli kiva kutoa.
Surettaakin kun kappaleet tulivat jo valmiiksi.
Piti ostaa lisää rauhoittumiskynttilöitä. Asunnon myynti on stressaavaa. Odottaminen ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Onko tämä se sudenkuoppa, jota en osannut odottaa?
Tuleeko jotain, pusero tai uusi koti, vai eikö tule....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti