Lumi yllätti luonnon. Eipä kestäneet kuusen latvat märän ensilumen painoa, eikä myöskään männynoksat.
Enpä muista moista tapahtuneen aiemmin.
Möksällä saunottiin, nukuttiin ja syötiin, kerättiin voimia tulevaa muutto-operaatiota varten.
Peräkärryyn pakattiin muuttolaatikoita ja jotain työkaluja.
Vaikea uskoa vieläkään, että tää on nyt menoa, muuttoa.
Nythän me ollaan muutama päivä asunnottomia, kun Vilkastuksesta on jo kaupat tehty, ja uusi vielä ostamatta, maksamatta.
Yllätyksekseni itkin pankissa jo papereita allekirjoittaessani. Piti sitten kertoa ostajille, että ihan omasta vapaasta tahdosta myytiin Vilkastus ja minä vaan kaihoilen muistojen perään.
Joikulle ja Veitille teki hyvää mökkeily, heillä on ollut aika stressaavaa: kannetaan säkkejä roskiin, tyhjennetään kaappeja, mennään ja tullaan.
Heille muutos on suuri, Vilkastus on ollut heidän kotinsa koko heidän eliniän. Mutta, paikat, tavarat ja materia, niillä ei ole merkitystä, ihmisillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti