Yhden ajanjakson loppu

Ollaan asuttu Vilkastuksenkadulla 24 vuotta.
Lapset ovat olleet lähi leikkipuistossa puistotädillä. Omalta pihalta pyykkejä ripustaessa kuulin nuorimmaisen itkevän, kun totutteli olemaan ilman äitiä hetken.
Seurakunnan kerhoon käveltiin kahden kultaisen noutajan ja vaunujen kanssa viemään vanhinta kerhoon.
Lähin päiväkoti oli alle puolen kilometrin päässä, mutta saimme paikat kauempaa, kahden kilometrin päästä. Sinnekin kuljettiin kävellen, pyörillä tai autolla. Koko lapsuus samassa päiväkodissa.

Hepokullan kouluun oli turvallinen matka, ei yhtään tien ylitystä.
Yläkouluun tulikin pitemmät matkat.

Täällä oli ulkoilureittejä; Runosmäkeen päin, Mälikkälään, Raisioon ja vaikka minne. Hyviä koiralenkkejä joilla kaikilla omat nimet; mm.Putkenylilenkki, Vesitornilenkki,  Nelosaluelenkki jne.

Länsikeskuksen palvelut kävelymatkan päässä. 10 minuutissa Citymarkettiin. Sitten tuli Mylly, pyörällä vartin päässä ja Ikea vielä lähempänä.
Liikenne lisääntyi, saatiin liikennevalot.
Keskustaankin pääsi kävellen, runsas puolituntia. Taksilla 20e.

Koti, normi kolmio. 11 vuotta sitten haave toteutui ja tehtiin iso remontti. Pesuhuone, keittiö, lattiat, seinät ja väliovet uusiksi.

Täällä on vietetty kahdet lakkiaiset ja monet syntymäpäivät.

Hyvää aikaa, onnellistakin.

Nyt on kuitenkin oikea aika lähteä.
Maaseutu, metsä, rauha vetää puoleensa. On vetänyt jo pidemmän aikaa.
Tuntuu vapauttavalta, voi hengittää, ei tarvitse pelätä naapurin hermostumista, kun koirat metelöivät ilahtuessaan tai ikävissään.

Kun viimeisen kerran painan oven kiinni, tiedän itkun tulevan.
Tämä on ollut meidän koti, pitkään.

Kiitos  Vilkastuskoti kaikesta, uskon, että tulet onnelliseksi uusien omistajiesi kanssa.