Mulla on huono omatunto, kun siellä se mökki hylättynä seisoo. Yli kymmenen viimeistä joulua on vietetty siellä, ja nyt ei vietetäkään. Miten mökki kestää yksinäisen joulun?
Helpottavin asia koko reissussa oli se, kun sanoin koirille, että nyt lähdetään kotiin, ja Veiti, joka osaa maailman hitaimman kävelytyylin kun on kyse mökiltä kotiinlähdöstä, tulikin melkein juosten autolle! Ja Mäntylässä juoksi sisälle, ja otti possun suuhun. Jeeeee, koirat ovat kotiutuneet!!!
Ei tullut sellaista oloa, että tänne pitäisi jäädä. Metsälenkkikin tehtiin, mutta siinäkään ei tullut sitä tunnetta: ihanaa päästä pois kaupungin kiireestä. Tutulta paikka tuntui, mutta selkeästi tuli fiilis, että ehkä sitten kesällä...
Ainoa asia, jota tiedän kaipaavani jouluaattona, on mökin pihasauna. Puukiukaan ritinä, kynttiläpolku saunalle, se tunnelma.
Olipa kerran lumiset koristeet. Ei ole enää.
Joulu tulee silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti