Kyllä minä niin ilahduin!

Viikonloppuna keksin, että haluan tikapuille risusydämen, johon laitan valot.
Risusydäntä etsittiin sitten ihan fb kautta, ystävien avulla ja nettiä selaillen.
Ei löytynyt.

Tiistaina selailin nettiä ja löysin Sokoksen sivulta sydän valokranssin. Katsoin saatavuus tietoja, niin keskustan Wikulundilla saattaisi olla ("saatavuutta ei voi taata tuotteen pienen erän takia").
Pääsin töistä aikaisin ja suuntasin keskustaan. Mielessä kävi jopa pistäytyminen johonkin kahvilaan, leivoskahville samalla kertaa.

Wiklundilla roikkui yksi sydän valokranssi, hyllyllä oli tyhjä koppa. Löysin myyjän, joka kertoi, että katossa roikkuva on ainoa kappale, mutta voin kyllä saada sen, jippii.
Myyjä haki tikapuut, vaan ei hän ylettynyt. Hän soitti jollekulle, joka käski yrittää uudestaan, kurkottaa. Ei onnistunut. Myyjä sanoi, että lähtee miesten osastolta etsimään pidempää myyjää. Minä siihen, että minä kyllä olen aika pitkä, voisinko minä yrittää. Ja niin minä kiipesin tikapuille, ja sain valokranssini.
Sain alennustakin. En suinkaan oman avuliaisuuteni takia, vaan koska kranssini oli esittelytuote.

Kävelin vielä alakerran vaateosaston läpi, ostin parit sukkahousut, ja sitten kotiin!
Kaupunki-käyskentelyn mittani on aika lyhyt nykyään:)

Lidl:stä ostin suklaaleivokset ja kotona juotiin leivoskahvit.
Ja kranssi valaisi seinällä. Ja mieleni oli iloinen.