Oisko se hän?

Ajettiin viikonloppuna tapaamaan meidän uutta perheenjäsentä.
Ihan höpertyneenä ja pökertyneenä olen tuon tapaamisen jälkeen.
Niin ihania persoonia ihan jokainen.

Oli yksi rohkea, hän tutki kännykkää, puri sukkaa, maistoi laukun hihnaa ja riehui kettulelun kanssa.
Oli yksi jonka häntä heilui hurjasti kun hänelle puhui.
Oli yksi topakka, joka koitti saada kavereitaan hereille ja joka uskalsi yksin lähteä seikkailemaan suurempaan maailmaan.
Oli yksi suloinen pötköttelijä, joka nautti kun vatsan alta rapsutteli.
Oli yksi nautiskelija,joka valitsi aina pehmeimmän tyynyn, jonka päälle asettautui nukkumaan.

Onneksi ei tarvitse itse valita kuka meille muuttaa! Olisi aika mahdoton tehtävä, koska voi valita vain yhden.

Nyt he vielä opettelevat emonsa luona monia taitoja, ja sitten tammikuussa mennään hakemaan hänet kotiin.
Ja minä odotan. Vietän joulua lähimpien kanssa. Lomailen. Lepään.
Sitten teen vähän töitä, ja sitten, sitten haetaan hänet kotiin.