Kateus

Kateus on pahasta, kai.
Mutta ei kai se siloin ole pahasta, jos on kateellinen, mutta ei kuitenkaan halua itselleen samanlaista elämää, asiaa tms.?
Onkohan se oikeastaan kadehtimista silloin ollenkaan, vai pikemminkin ihailua?
Ajattelin nyt avautua ja kertoa mistä kaikesta olen kateellinen, tai mitä asioita ihailen lähipiirissäni.

-Olen kateellinen äidille, joka jaksaa siivota, kuurata kotiaan, niin että kaikki paikat kiiltää. Siellä on tavarat paikoillaan, nurkat puhtaina ja petivaatteet tuuletettuina.

-Olen kateellinen ystävälle, joka toteuttaa rohkeasti unelmiaan. Tekee juuri mitä itse haluaa, viis veisaa rahasta tai muiden mielipiteistä.

-Olen kateellinen ystäville joilla on luksus mökki meren rannalla. Mitkä maisemat! Uimista! Ja kaikki mukavuudet; sisävessa, suihku ja astianpesukonekin.

-Olen kateellinen tutulleni, joka pitää huolta kunnostaan. Käy uimassa, kävelee ja jumppaa. Hän näyttää ryhdikkäältä ja liikkuu niin ketterästi, vaikka on saman ikäinen suunnilleen kuin minäkin.

-Olen kateellinen tutulle, joka on niin tarmokas. Tietää miten kuuluu toimia koirien kanssa ja hänen koiransa eivät karkaa, ovat aina vapaana ja osaavat vaikka mitä.

-Olen kateellinen ystävälleni, joka osaa sisustaa. Osaa ja uskaltaa. Lyö naulan seinään jos haluaa siihen ripustaa jotain. Saa pienelläkin rahalla aikaan kodissaan suuria ja onnistuneita muutoksia.

-Olen kateellinen miehelle, joka on jalat maassa. Ratkaisee asioita, ei murehdi turhia ja elää pitkälti tässä ja nyt. Ei haaveile ja huokaile mahdottomuuksien perään. Asiat ovat hänelle selkeitä ilman kaikenlaisia mutkia.

-Olen kateellinen tutulle, joka irtautui työstään. Tekee nyt mitä haluaa ja saa siitä toimeentulonsa.

-Olen kateellinen tutulle, joka elää sellaista elämää kuin minä ehkä olisin halunnut. Eläinten ympäröimänä, maaseudulle ja hevoset omassa pihapiirissä. Eikä käy töissä.

-Olen kateellinen ystävälleni, joka pitää hauskaa. Jaksaa valvoa aamuun asti. Hän elää tässä ja nyt. Valvoessaan yömyöhään ei todellakaan mieti huomista työpäivää ja aamun herätystä.

-Olen kateellinen tutulleni, joka on löytänyt oman tyylinsä. Hän on aina nätin näköinen. Käyttää niitä värejä jotka sopivat hänelle. Huivit ja sukat mätsäävät toisiinsa, eikä kuitenkaan näytä ylipukeutuneelta.

-Olen kateellinen ystävälleni, joka nauttii työstään. Ei haikaile lomien perään.

Oisko tässä jo kaikki?
Muutama vielä.

-Olen kateellinen tutulle pariskunnalle. Ovat olleet ikuisuuden jo yhdessä, silti nauttivat toistensa seurasta, ovat samanhenkisiä. Istuvat nuotiolla ja samoilevat metsissä. Ja ovat vielä samassa työpaikassakin!

- Olen kateellinen tutulle pariskunnalle, jotka elävät rennosti. Matkustelevat ja tekevät asioita, joita eivät ehkä ole ennen tehneet. Ovat rohkeita, heitä eivät aikataulut säätele. Taas ihmisiä, jotka tuntuvat elävän juuri tätä päivää, eivät suunnittele elämää kuukausien tai puolen vuoden päähän.

Olen siis aika paljosta kateellinen. En kuitenkaan halua heiltä keneltäkään pois mitään. Enkä halua itselleni heidän juttujaan.
Jotain voisin oppia heiltä, tai asioista joita tekevät.
Ensimmäisenä tulee mieleen tässä hetkessä eläminen. Sehän noista monesta kateuden aiheesta puskee läpi.

Mutta palaan taas alkuun.
Toivon etten ole kateellinen.
Minusta tämä kaikki on enemmän ja pelkästään ihailua!