Powered By Blogger

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Luennoista


Tänä viikonloppuna olen ollut monella luennolla.
Luennoitsijoita on monelaisia, ja joidenkin ei kannattaisi luennoida ollenkaan.
Luennoitsijan koulutus tai tietomäärä ei ole se pääasia, vaan se miten asiat pystyy tuomaan ulos.

Ensimmäinen tapaus oli perusnegatiivinen luennoitsija. Tuli rutkasti esimerkkejä siitä, miten väärin ja tyhmästi voi toimia. Asioista kerrottiin tasaisen tappavalla äänellä, tyyliin "tästä mulle maksetaan".
Itselleni tuli sellainen olo, että jos kommentoin tai kysyn jotain, pääsen varmasti esimerkkilistalle :miten ei tule toimia.
Kyse oli koirankoulutuksesta, pentukurssista.
Luennoista jäi fiilis, että kyllä siinä on niin monta kohtaa epäonnistua, että tuurilla mennään, ja tuskin saan Naavasta tasapainoista aikuista....

Toinen tapaus oli professorisnainen lähellä eläkeikää.
Siinä tuli taulukkoa ja tutkimusta tutkimuksen perään. Monessa kohtaa painotettiin miten aivan kaikki pohjautuu tieteeseen, tiede on kaiken perusta.
Välillä singahdettiin uuteen maahanmuuttajataustaisten opettajien täydennyskoulutusmainokseen. Pahinta kaikessa oli, että luento ei ollenkaan vastannut aihetta. Katsoin luennon alussa kahteen kertaan päivän ohjelmaa ja kysyin vieressä istuvaltakin, että olenko oikeassa luentosalissa.

Kolmas tapaus oli huippu. Luennoitsija oli aivan oma itsensä ja puhui niin kuin puhuttaisiin ystävälle tai kelle vaan, ihan normaalisti. Hän sovelsi osuvasti omia bändikokemuksiaan työelämään mm. miten töihin mennään tekemään töitä, täysillä. Ja miten työyhteisössä kaikkien on soitettava samaa juttua, ei niin että joku soittaa jazzia ja toinen rokkia ja kolmas humppaa.
Hyvä Mato Valtonen.

Neljäs oli nainen, jolla oli työkokemus ja tieto, ja se tärkein: innostus.
Tieto tuli käytännöksi. Ja miten asiat asettuvat omaan päähän kun ne kerrotaan positiivisessa muodossa. Silloin tulee halu kokeilla ja ottaa asioita käyttöön.

Uskottavuus lisääntyy kun luennoitsija itse seisoo sanojensa takana ja on innostunut asiasta.

Olen itse ollut pari kertaa pitämässä koulutusta työparin kanssa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, mutta jo toisella kertaa tuntui että mähän olen kerran tämän jo puhunut...Arvostan suuresti hyviä luennoitsijoita, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen uudelle yleisölle kertoa saman asian yhtä suurella innostuksen huumalla.

Ja positiivisuudella, positiivuus on se eteenpäin työntävä voima!

2 kommenttia:

  1. Kouluttajia riittää todellakin laidasta laitaan. Olen itse kouluttanut osana työtäni melkein aina ja samalla minusta on kehittynyt kovasti vaativainen koulutettava ;-) Positiivisuus, innostus ja osaaminen ovat erinomaisia hyvän kouluttajan lähtökohtia. Lisäisin listaan vielä ainakin nöyryyden. Harva asia jurppii niin paljon kuin ylimielinen kouluttaja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja ylimielisyys loistaa kauas. Ehkä koirankouluttajassa olikin sitä, ylimielisyyttä, jonka sanoitin negatiivisuudeksi. Olisipa hauska kuulla lisää Sinusta kouluttajana :)

      Poista