Edelleen ontuu

18. 5 kirjoitin tänne Naavan ontumisesta. 

Viime viikolla, ennen risteilyä oltiin uudestaan eläinlääkärissä.

Ja ensi viikolla Naavasta otetaan magneettikuvat.

Eläinlääkärissä tilanne näytti muuttuneen pahemmaksi. Vasen etutassu ei ojennu samalla tavalla kuin oikea, ja jalassa on lihasköyhyttää ja turvotusta kyynärän kohdalla.

Oireet ovat ihan selviä kasvuhäiriön oireita. Saattaa olla sittenkin varisluunpala irronnut silloin toukokuussa.

Asia selvinnee ensi viikon lopussa.

Olen hyvä kuvittelemaan, ja tosi hyvä olemaan huolissani.

Olen kuvitellut Naavalle taudin, jossa joku bakteeri syö sen lihakset.

Naava on oma iloinen ja touhukas oma itsensä. Vaikea uskoa, että joku on vialla.

Tänään on löytänyt vesitynnyrin päälliset. Hakee ne tynnyrin päältä yhä uudestaan ja riepottelee pitkin pihaa. Jotain kivaa niissä pyöreissä verkoissa reunapainoineen on.

Naava on myös löytänyt lisää herkullisia marjoja: vadelmat ovat kypsyneet. Alaoksien vadelmat alkaa olla syödyt.

Mitään ei oikein voi nyt loppuloman suhteen suunnitella ainakaan ennen tuota ensi viikon loppua. Voi tulla leikkaus, jotain kuntoutusta ja jokatapauksessa varmaan rajoitettua liikuntaa.

Mieli on enemmän tai vähemmän allapäin. Hoen välillä Edelmanin laulun sanoja: Ei mitään hätää...ja mietin

tuleeko joskus aika, jolloin ei tarvitse olla huolissaan mistään?