Toive

-Aamulenkit
Saan silmäni auki kun teemme aamureippailun säässä kuin säässä. Paras alku päivälle.

-Viikonloppuisin pakataan eväät reppuun ja mennään kauemmas, pidemmälle.
Otetaan kunnon irtiotto arkeen.

-Kuulen tassujesi ropinan,  hengityksen ja unien aikaansaamia vingahduksia, nukun paremmin.

- Töistä paluut saavat aivan uuden merkityksen. Minua tarvitaan kotiin, ja näen sen sinusta miten iloitset kanssani jälleennäkemisestä.

- Minulla on paljon puuhaa opettaessani sinua hevosiin, polkupyöriin, autoihin, lapsiin, toisiin koiriin...

-Meillä on valmiina sinulle iso piha.
 Lupaan leikkiä siellä kanssasi.
 Yhdessä tekeminen on Se juttu.

-Voit istua vieressäni sohvalla ja silitän sinua. Saamme kumpikin rauhan.

-Tiedän että teet kaikkea, asioita jotka eivät sillä hetkellä juuri naurata, mutta jälkeenpäin ainakin.

- Tulee myös huonoja päiviä. Päiviä jolloin olen huolesta sykkyrällä syystä tai toisesta. Nekin hetket olen valmis ottamaan vastaan.

-Haluan puhua kanssasi hassuja, nähdä pääsi kallistelevan kun yrität ymmärtää.

- Sinulle on leikkikaverikin valmiina. Nala. Hän voi olla aluksi tiukkis, mutta hauskaa teillä tulee olemaan, ja vauhtia.

- Tunnen turvaa kun tarkat korvasi kuulevat enemmän ja haukkusi tai ilmeesi varoittavat minua, viis siitä jos varoitus on turha, pääasia on viestintä.

- Voimme mennä harrastamaan jotain, riippuu sinusta. Jos haluat, jos tarvitset jotain tai osoitat sen olevan sinun juttusi, olen valmis,

-Tiedän etten pysty edes kuvittelemaan millainen olet. Olet kuitenkin ainutlaatuinen, oma suuri persoona. Et ole Veiti, etkä Joiku, olet omanlainen sydämeen asettuja.

-Haluan viedä sinut Katselmukseen näkemään paljon samanlaisia viisaita ja hassuja.
 Olen sinusta ylpeä, jokatapauksessa. Saat olla sellainen kuin olet, ja olet aina se rakkain.

Sinä, joka et ole vielä edes syntynyt, olet mielessäni. Odotan sinua niin kovasti.

Sinä olet hartain toiveeni.

Yksi työpäivä

Töihin tuntia ennen työajan alkua, muuten en ehdi valmistaa lauluhetkeä.
Kerään roolivaatteita valmiiksi ja etsin musiikit.
Kahdeksalta on varhaiskasvatussuunnitelma palaveri. Tulkin kääntäessä aikaa menee vähän enemmän kuin ilman tulkkia.
Palaverissa tärkeitä asioita lapsen kehityksen tueksi, pitää olla ajatukset koossa, kuunnella, puhua ja olla läsnä.

Palaveri loppuu yhdeksältä, jolloi  alkaa jo lauluhetki.
Heittäydyn toiseen rooliin. Innostan jäniksiä, karhuja, kissoja , kettuja...
Puolen tunnin päästä lauluhetken loputtua mennään ulos.
Samaan aikaan pomo tuo ovesta sisään kolme opiskelijaa katsomaan toimintaamme.

Lapset ulos. Esittelen opiskelijoille tilojamme ja toimintatapojamme.
Hörppään lasin vettä ja kiirehdin ulos.

Puolitoista tuntia normaalia työtä: selvitän riitojja, pelaan jalkapalloa, niistän neniä, annan vauhtia keinussa ja ohjeistan sijaista mitä loppu päivänä tapahtuu.

Siirryn toiseen rakennukseen opettajapalaveriin. Pohdimme arviointia. Oman työmme, tiimin, toimintaympäristön...
Palaveri kestää tunnin.
Kiirehdin seuraavaan paikkaan. Syntymäpäiväkahville. Koitan keskittyä päivänsankariin ja nauttia tarjoilusta. Vilkuilen kelloa, pitää ehtiä takaisin normi työhön, ennen kuin ensimmäisen työkaverin työaika päättyy.

Normityötä taas tovi.
Ajatukset ovat seuraavan päivän vanhempianillassa, milloin ehdin viimeistellä siihen liittyvät valokuvat?

Työpäivä loppuu.
Ajan kotiin.
Kotona kaivan läppärin ja kameran esille ja viimeistelen vanhempainiltaa, tunnin tai puolitoista, en katso kelloa.
Päätä jomottaa.

Iltapala, hetki telkkaria.
Ei ole vaikeuksia saada unta.
Viiden jälkeen herään, ilman herätystä.

Seuraavan päivän rumba alkakoon....

Paha jumi

Tää syksy ei nyt lähde lentoon.
Maata viistäen mennään. Olen räsynukke, jota joku vetää kovaa vauhtia pitkin maan pintaa.
Tai olen auto, jossa jarrut jumittavat.
Tai olen joku, jota paha susi ajaa takaa, on pakko mennä eteenpäin lujaa ettei tule syödyksi.

Menen viikko kerrallaan eteenpäin. Mietin, kun tästä selviän , sitten helpottaa.
Seuraavalla viikolla on taas lista tehtäviä, ja sama  ajatus: kun tästä selviän, sitten helpottaa.

Tätäkö se nyt on?
Voisiko olla jotain muuta?

Ei auta vaikka ruoskii itseään, haukkuu kiittämättömäksi.
Eikä sekään, että keksi/huomaa kaikki positiiviset asiat ympärillään.
Olen saanut niin paljon.

Ei auta myötätuntokaan. Olen vuoden aikana kokenut kaikenlaista. Varmaan monella pahempia kokemuksia, mutta on nämä olleet minulle tarpeeksi rankkoja nämä omat juttuni.

Osa minusta haluaa olla nyt täällä maassa makaamassa. Anna minun märehtiä rauhassa. Anna minun olla negatiivinen.
Osa minusta odottaa sitä kättä, joka nostaisi minut täältä pystyyn.

Ei zumbaa, entäs joogaa?

Tanssi ja musiikki, metsä ja kävely, siinä mun liikunnan intohimot.
Zumbahan on tanssi ja siihen kuuluu musiikki, pitäisi siis olla ihan mun juttu. Vaan ei ole.
Kokeilin  monta kertaa, ensin vuosia sitten, nyt kesällä ja vielä alku syksystäkin yritin päästä lajiin sisälle.
Heilutaan vimmatusti joka suuntaan, mennään eteen ja taakse, hypähdellään, kädet heiluu, peppu heiluu, vauhtia piisaa. Siinä se ongelma taitaa ollakin. En ehdi koskaan kuvioihin mukaan, juuri kun vähän tajua mihin ja miten mennään, niin johan taas vaihtuu koko sarja.
Siinä ei ehdi nauttia tanssin ilosta kun ei pääse koskaan tanssin "selkään". Ohjaaja sanoi, että muutaman kerran jälkeen askeleet ja ohjaajan tyyli tulee tutuksi ja helpottaa. No ei helpottanut.
Lisäksi mun vammainen jalka ei tykännyt mun hallitsemattomista ja odottamattomista pyrärähdyksistä yms. Eli se oli sitten siinä.

Seuraavaksi joogan alkeiskurssille.
Olen aiemmin saanut maistiaisia joogasta ja sen rauhallisuus vetoaa. Monet joogailevat ihmiset näyttävät niin seesteisiltä ja onnellisilta, se houkuttaa.
Ekan joogailukerran jälkeen en ihan hihku innostuksesta. Tunsin itseni kankeaksi. Mun jalka ei hailahtanut uloshengityksen tahdissa helposti eteen kämmenen viereen. Kyyhky asentoonkaan en saanut koipeani taipumaan. Alaselkä kipeytyi.
En vielä luovuta. Kohti seuraavaa kertaa.

Ajatuksiin hiipii muistoja...ratsastuksesta.
Huokaisen.
Voisiko koira auttaa tähän, pitämään vanhenevaa kroppaani kunnossa?
Huokaisen uudestaan.

Aivojen tuuletusta

Nyt tarvittiin tätä lääkettä: metsäteitä, puita....jotta taas asettuisi maailma paikalleen.
Metsän tuoksu, hiljaisuus ja liikunta; siinä ne parantavat aineosat.
Lähes kaksi vuotta ollaan asuttu täällä, ja nyt käveltiin ensimmäistä kertaa Tornivuoren näkötorniin katsomaan missä oikein asutaan.

Torni oli korkea. Ylin tasanne oli katolla. Kattohuovan päällä tepastelu ei tuntunut miellyttävältä. Liian korkealla, liian huteraa. Mutta korkeimmalla oikealla tasolla oli turvallisempaa tähystellä kotiseutua.

Ja tällaiselta se näytti. Ihan joka suuntaan!
Me asutaan todella metsässä. Erämaassa?
10 000 askelta tuli tänään täyteen.
Koiratta kävely tuntui hassulta, edelleen, ja turhalta. Helpotusta tuli yhden talon pihalta; määrätietoisesti 13 vuotias kultainennoutaja vanhus tuli meitä tervehtimään, jeee!
Huomaavaisesti tervehti meitä molempia, rauhassa ja pariin kertaan.

Kotona mies putsasi housuistaan loput terveiset, kuolat :)

Kirppiskauppoja

Uudistuneessa keittiössä ei ollut tilaa kaikille astioille.
Niinpä tuli sitten kokeiltua tuotoa facebook kirpputoria.

Ensin myin kolme mariskoolia.
Imoituksen ale tuli av ja sen alle jono...
Tämä ensimmäinen av lupasi tulla hakemaan huomenna kello 19.
Kello 19.30 laitoin viestiä, sekä tälle joka ei sitten tullutkaan ja myös seuraavalle jonossa olevalle.
Jonossa oleva viestitti, että onkohan se nyt oikean värinen, ja voinko etsiä mitä värejä ovat nimeltään. Lopulta totesi,että ovat sittenkin väärän värisiä.
Tulematta jäänytkin vastasi myöhemmin unohtaneensa koko asian. Monen viestin ja mutkan jäkeen hän sitten tuli seuraavana päivänä sovitusti hakemaan mariskoolit.

Seuraavaksi oli pienen astianpesukoneen vuoro.
Se meni heti. Luvattiin tulla hakemaan 16-18 välillä.
17.00 sain viestin, että on kohta lähdössä hakemaan.
Kello 17.40 tuli viesti ettei ehdi ihan 18,ksi. Tuli puoli seitsemän aikaan.

Leipälaatikkokin meni kaupaksi. Mutta senkään haku ei mennyt sovitusti. Siirtyi päivällä eteenpäin, kun Myllyssä menikin ostoksilla kauemmin.

Se on kuulkaas kovaa hommaa toi tavaroiden myyminen :)
Toisaalta sujuu vaivattomasti ja saa muutaman kympin.
Toisaalta taas on sellaista säätämistä ja odottamista.

Jotenkin mulle sopii paremmin laittaa turhat vaatteet ja tavarat muovikassiin ja heittää töihin mennessä pelastusarmeijan tai uffin laatikkoon.

Muutos

Tässä vanha keittiö. Työtaso alhaalla mun pituuteen nähden. Liesituuletin ei mene ulos asti, vaan on aktiivihiilisuodattimella. Alakaapit kontattavaa mallia, takaa ei saa astioita tyhjentämättä ensin kaapin etuosan. Jääkaappi on liian pieni, samoin astianpesukone. Astianpesukone jättää astiat märiksi.

Toisaalta ihan hyvä keittiö, vaalea ja ehjä. Ja käytännöllinen silleen, ettei tarvitse varoa tasoa, voi vapaasti leipoa korvapuusteja ja sämpylöitä sen päällä.

Tässä uusi kiettiö. Jouduttiin karsimaan astioita kun kaappitila väheni isomman astianpesukoneen ja integroidun pakastinen ja mikron takia. Toisaalta karsittuja astioita ei olla käytetty vuosiin.

Mustavalkoiset pampulaverhot löytyivät rautakaupasta.  Musta taso on haasteellinen. En varmaan koskaan uskalla käyttää tasoa esim. leipomiseen...Mistä voisi ostaa sellaisia muovisia isoja leipomisalustoja?
Muutama päivä remontin jälkeen pysyin kauempana keittiöstä. En jaksanut opetella uusien laitteiden käyttöä. Ei ne hirveen monimutkaisia olleet onneksi.
Olen kyllä tyytyväinen.
Musta taso askarruttaa eniten, mutta mulle esteettisyys vie voiton käytännöllisyydestä, niin näillä nyt mennään.