Nyt tarvittiin tätä lääkettä: metsäteitä, puita....jotta taas asettuisi maailma paikalleen.
Metsän tuoksu, hiljaisuus ja liikunta; siinä ne parantavat aineosat.
Lähes kaksi vuotta ollaan asuttu täällä, ja nyt käveltiin ensimmäistä kertaa Tornivuoren näkötorniin katsomaan missä oikein asutaan.
Torni oli korkea. Ylin tasanne oli katolla. Kattohuovan päällä tepastelu ei tuntunut miellyttävältä. Liian korkealla, liian huteraa. Mutta korkeimmalla oikealla tasolla oli turvallisempaa tähystellä kotiseutua.
Ja tällaiselta se näytti. Ihan joka suuntaan!
Me asutaan todella metsässä. Erämaassa?
10 000 askelta tuli tänään täyteen.
Koiratta kävely tuntui hassulta, edelleen, ja turhalta. Helpotusta tuli yhden talon pihalta; määrätietoisesti 13 vuotias kultainennoutaja vanhus tuli meitä tervehtimään, jeee!
Huomaavaisesti tervehti meitä molempia, rauhassa ja pariin kertaan.
Kotona mies putsasi housuistaan loput terveiset, kuolat :)
Upeaa rauhaa.
VastaaPoistaOtan osaa ikävään :-(
Hei,
VastaaPoistaTyttäreni löysi sattumalta tämän tekstin etsiessään tietoa Tornivuoren maastoista ja linkitti sen minulle.
13-vuotias Arttu nukkui pois tällä viikolla. Oli ihanaa mutta kovin haikeaa lukea tämä kaunis tekstisi.
Ihanaa, että Arttu sai tervehtiä ohikulkijoita viimeisiin päiviinsä saakka. <3
yst. terv. Maritta
Osanottomme! Artulla oli hyvät vanhuudenkin päivät, sai omaan tahtiinsa,vapaana, kulkea isolla pihallanne. Arttu sai minut myös miettimään josko meille joskus vielä tulisikin kultainennoutaja. Voimia Teille suruun ja kiitos kun kerroit.
Poista