Toisen tunteen vallitessa istun keinussa ja katselen ihastuneena ympärilleni.
Näen omenapuussa aukeamassa olevia kukkia. Näen syreenit nupussaa. Näen vihreän eri sävyjä. Katselen lintuja ja tarkkailen kuka niistä missäkin pöntössä asuu. Nautin "mummonmökkimäisestä" ympäristöstä jossa kaikki kasvaa miten haluaa, rikkaruohotkin. Täällä kuuluukin olla rehevää ja rönsyilevää. Ehkä vielä enemmänkin puolivillinä kasvavia kukkia ja pensaita.
Toisen tunteen päästessä valtaan, näen jokapaikassa paljon tehtävää, korjattavaa ja parannettavaa.
Jokapaikassa voikukkia kitkettäväksi, ja niittyleinikkejä. Kuivuneita oksia poistettavaksi. Seinää maalattavaksi.
Pitäisikö kärhö leikata kokonaan alas? Iso pehko kuivunutta köynöstä ja päälle aina tulee kukkia... Kertokaa jos tiedätte :)
Siivottavaa, pois heitettävää, pyyhittävää jne.
Ja nämä tunteet vaihtelevat päivänkin kuluessa.
Tänäänkin aloitin kasvimaan rikkaruohojen kitkemisestä. Siirryin kuivaneiden ruusujen katkomiseen.
Ja siinä huomasin marjapensaissakin kuivuneita oksia, siis sinne. Kunnes huomasin, että ruusuköynös näyttää kuivalta, siis kasteluhommiin. Tällaista se on täällä mökillä. Kaukana siitä äidin neuvosta: tee yksiasia kunnolla valmiiksi, ei riipin raapin sieltä täältä...
Mutta sitten taas, syötyäni hyvän lounaan, rauhoitun, asetun paikalleni ja tuntuu, että kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti