Se alkaa tänään, perjantaina. Loma.
Erilainen kuin vuosiin, koska mies on töissä koko kesän ja minä lomailen yksin, tai kolmisin, tai nelisin jos koirat lasketaan mukaan.
En odotan lomalta oikein mitään. Ei ole suunnitelmissa reissuja, ei matkoja. Ei tunnu silti yhtään pahalta, varmasti tulee kuitenkin kivoja päiviä.
Kesäkuu on ehkä rankin kuukausi töissä. Vuosi on tehty töitä tiiviisti oman tiimin ja oman ryhmän kanssa. Toukokuussa tehdään arviointi kuluneesta kaudesta ja taputellaan vuosi valmiiksi.
Vaan mitä sitten tapahtuukaan... Kerätään sekalainen ryhmä lapsia samaan, lisätään joukkoon yksi tai useampi uusi aikuinen ja vaaditaan kehittävää, suunniteltua varhaiskasvatusta myös kesäkuukausiksi.
Siinä sitten räpistellään, ja lasketaan päiviä loman alkuun.
Ihmettelen miten sopeutuvaisia suurin osa lapsista on, siinä ne porskuttavat muuttuneiden aikuisten, tilojen, sääntöjen yms. parissa , pysyen pinnalla. Väsyvät herkemmin, laskevat päiviä kesälomaan, hekin, mutta selviävät.
Ja onhan meillä kivaakin, kesäkuussakin. Silti toivoisin voivani pitää lomaa kesäkuun alusta elokuuhun, koulun alkuun.
Mutta tänään, perjantaina, suljen työpaikan oven. Vedän syvään henkeä.
Pakkaan autoon koirat ja suuntaan mökille.
Se alkaa nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti