Powered By Blogger

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Saaristo open

Se oli sellainen kaupunkisinkkuviikonloppu.
Tekee hyvää tehdä välillä asioita eri tavalla. Ja hyvä olla välillä yksin kotona, muuten voi kadottaa itsensä. Nyt oli ihan kiva taas tutustua, itseensä.
Perjantaina kiireettä töistä kotiin. Salaattia ja Vain elämää, hyvältä tuntui.

Lauantaina brunssi ja Saaristo open.

Ehdottomasti parhaat olivat Suvi Teräsniska ja Lauri Tähkä.
Suvin ääni ja laulu toimii ilman mitään kommervenkkeja. Pari "lappilaista" laulua olisi voinut vaihtaa tutumpiin. Suvissa korostui äitiys. Lauluissa ja juonnoissa tuli esiin mikä Suville on tärkeintä juuri nyt, ja ensisijaisesti hän on nyt Äiti.



Lauri Tähkän aito energisyys ja into oli vaikuttavaa. Hän hyppeli yleisön joukkoon, halasi ja Suudellaan biisissä kävi suukottamassa yhtä onnellista. Ja olihan silmäniloakin ekan biisin jälkeen, kun Late otti valkoisen pikkutakin ja pilkkuhuivin pois. Vaaleansininen paita ja mustat housut, niin ja olihan sillä kropallakin osuutensa, että vau..

Suuri ihmismääräkö sen aiheuttaa vai itsekkyys, että osa ihmisistä oli kauniisti kirjoitettuna vähemmän ystävällisiä.
Anniskelualueella oli penkkejä ja pöytiä, haimme juomat ja etsimme istumapaikkaa. Monessa pydässä oli tyhjää, mutta paikat olivat kuulemma varattuja. Ystäväni sanoi, ettei täällä oikein voi varata paikkoja, niin jopa tuli nyrpeitä vastauksia. Ja kun löysimme vapaan paikan, ja pyysimme vieressä istuvaa kääntymään niin että mahtuisimme molemmat penkille, sai varpaani useamman tallauksen, vahingossa? , ainakin ilman anteeksipyyntöjä.
Lavan edessä oli tyyppejä, jotka eivät tilaa antaneet ja jos joku yritti mennä ohi, varsinkin edemmäs, oli tappelu lähellä. Ja tunteet kuumeni yhdessäkin kohtaa niin paljon, että ensiapupisteessä todettiin kylkiluiden murtuneen.
Lavan edessä oli myös tyyppejä, jotka luulivat olevansa yksin paikalla, tai sitten muuten vaan antoivat tunnelman viedä järjen. Kädet heilui, jalat heilu ja koko ihminen vyöryi joka suuntaan, oli siinä vierssä, takana ja edessä olevilla selviytymistä.
Lavan edessä oli myös tyyppejä, jotka halusivat katsoa koko esityksen mieluummin kotona kännykän videolta...
Lavan edessä oli tyyppejä, joille tärkeintä oli ottaa selfieitä. Ja uusi selfie kaverin kanssa piti ottaa joka kerta kun Antti Tuisku tuli lavalle uusissa esiintymisvaatteissa. Antti vaihtoi vaatteita noin viisi kertaa.

Kaipaan sellaista festaria, jossa voisi istua nurmella piknikillä, ja kuunnella ja katsella siinä.
Sellainen taisi olla ennen Porissa...

Kiva viikonloppu kuitenkin. Ja ensi perjantaina sinne, missä tykkään eniten olla, missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu, Mökille siis.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti