Pojan kanssa oltiin vuosia siten Madeiralla. Kohokohtia reissulla oli vaellukset ja lentokoneesta ulos tullessa se ihana lämpö, joka tuli vastaan. Hotellissa valtasi kuitenkin aina jäätävä koti-ikävä.
Ajattelin ettei ulkomaan matkat vaan ole mun juttu. Eikä mieskään ole niistä ollut innostunut, joten on ollut helppo jysähtää tänne kotimaahan.
Nyt kuitenkin on herännyt joku kumma tunne.
Lähimmät ovat käyneet aika monessa maassa parin vuoden aikana, ja matkakertomukset ovat saaneet aikaan sen, että on herännyt mielenkiinto.
Kävin netissä lukemassa Kreikan matkakohteista ja matkakokemuksista, ja siitä tuli taas lisää "herätystä".
Tämä Suomen kylmähkö kesä vaikuttaa myös paljon.
Juttelin eilen miehellekin, että voisihan se olla kivaa, matkustaa jonnekin pieneen, lämpimään paikkaan. Kävellä kujilla, syödä hyvin, istuskella rannalla, uida, katsella veneitä ja olla kesävaatteissa.
Ennen matkaa on vielä monia selvitettäviä asioita. Koska meillä on yhtä aikaa lomaa? Kuka hoitaa kahta vähän omituista vanhaa äijää ( Joiku ja Veiti)? Ja mistä säästetään rahat matkaan?
Ja mikä se maa ja paikka olisi?
Haaveita pitää olla. Tämä jääköön nyt haaveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti