Aamulenkki 7.00.
Jotenkin olen epävireessä, illalla nukuttaa jo 21 ja aamulla herään 6.00. Toisaalta aamut on ihania, hiljaisia, ei tuule, päivä vasta alkamassa.
Siinä kävellessä aloin miettimään mitä tekisin jos nälkäinen susi tulisi vastaan.
Joiku juoksisi pakoon, muttei pääsisi. Laitoin Joikun kiinni.
Jos nälkäinen susi tulisi vastaan ja hyökkäisi, löisin sitä fleksikopalla päähän, siihen pyörtyisi.
Tai sitten köyttäisin sen flexinarulla kiinni puuhun ja soittaisin 112:seen, että tulevat tekemään jotain naruun köytetylle sudelle.
Rentouttavaa tämä metsäkävely :)
Hirvi, peura,kettu, mäyrä ja jänis ovat ainoat eläimet joihin olen törmännyt metsässä, joten nälkäisen suden kohtaaminen on toistaiseksi vain vilkasta mielikuvitusta.
Tänään ei metsälenkistä meinannut tulla mitään kun J ja V olisivat vain mässyttäneet makeaa ruohoa. Mikseivät voi pihalla syödä ruohoa, jos sitä on syötävä, ja lenkillä sitten lenkkeiltäisiin?
Luulenpa ettei juhannussiivoiluni tulos ole heidän mielestään hyvä; haisee pesuaineelle. Pienet ruoho oksennukset, mieluiten matolle, toisivat taas tuttua kodikasta tuoksua...
Eilen juuri Erkki ihmetteli lenkillä, että miksi lenkkipolkujen vierusruohot ovat niin paljon parempia kuin ruohot omassa tarhassa...
VastaaPoistaMeilläpäin on nyt nähty myös susia. Minä olen ajatellut käyttää hurjia äänivarojani, jos peto tulee vastaan. Niillä olen jo aikanaan onnistunut karkottamaan naapuriston hurjat rottikset meidän vanhan koiran kimpusta. Olin kyllä silloin valmis muuhunkin puolustaakseni omaa koiraani.