Lauantai iltana ilmestyi musta kissa, jolla valkoinen hännänpää ja valkoiset tassut, tuohon ikkunan alle. Hän oli juuri tulossa vielä lähemmäs, terassille, kun Veiti huomasi hänet.
Kissa otti pyrähdyksen, mutta pysähtyi kuuden metrin päähän tuijottamaan.
Tuijotusta kesti jonkun aikaa, sitten kissa siirtyi pellon kautta metsään.
Veiti jatkoi ikkunasta tuijotusta, eikä suinkaan turhaan.
Kohta kissa oli taas pihan perällä. Istuskeli paikallaan pitkän aikaa.
Samaan aikaan pihan poikki käveli kettu. Veitin haukkuminen ei vaikuttanut ketun askeliin lainkaan. Rauhallisin, hitain askelin se meni pellolle hiirijahtiin.
Siellä pellolla kettu ja kissa, omilla alueillaan metsästivät hiiriä.
Ja Veiti istui ja katsoi.
Kettu näytti vanhalta. Se oli iso, pitkäkuonoinen ja turkki aika kehno.
Yöllä heräsin kun Veiti näki unta, tassut rapisivat edes takas, ilmeisen hurja takaa-ajo käynnissä.
Kyllä maalla on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti