Vielä, enää, ehkä viikko

Muutama päivä enää, sitten saan varovasti alkaa varaamaan koko painolla kipeelle jalalle.
Sen kunniaksi, vielä viimeisistä kevyemmistä viikoista mukavampia tässä uudessa riipputuolissa.

Toisaalta ei lekottelu saa koskaan kokonaan loppua. Lepoa ja työtä, sopivassa suhteessa. Ja näin sairauslomalla voin itse määritellä sen sopivan suhteen.  Jalka edellä kuitenkin , siis kivun mukaan menen.

Uskomatonta, että loppu kyynersauvojen kanssa häämöttää.
 Kastelin kukkia sunnuntaina, siirsin täyttä kastelukannua vajaan metrin, astuin sauvojen kanssa, siirsin taas kastelukannua, sitten sauvoilla perässä jne. Ajattelin miten vaivattomasti kastelu sujuu kahdella terveellä jalalla, ainakin puolet nopeammin. Samoin moni muu asia helpottuu. Osa vaikeutuu...palvelu miehen puolelta taitaa vähentyä.

On ollut vaikeita ja kivuliaita päiviä, välillä on epätoivo vallannut ja yksinäisyys yllättänyt.
Päällimmäisenä kuitenkin hyvä olo. Päänsäryt hävisivät lähes kokonaan, viime viikolla yhtenä päiväänä muistutti olemassa olostaan, siinä kaikki.
Ja nämä toukokuun ilmat!

Pitäisikö järjetää jonkinlaiset läksiäiset kun eroan ystävistäni kyynersauvoista?