Kuusi viikkoa kepeillä.
Monta asiaa mitä ei ole pystynyt tekemään.
Nyt kaksi viikkoa saan varata puolella painolla jalalle, ja sitten kolmantena viikkona koko painolla, ja sitten neljäntenä kepit pois.
Mielialat ovat vaihdelleet koko ajan.
Toisina päivinä nautin kiireettömästä elämästä, voin päättää milloin nousen ylös, mitä syön jne. Olen iloinnut ystävistä, jotka tulevat katsomaan, piristämään.
Toisina päivinä taas on tuntunut ahdistavalta. En ole nauttinut yksinolosta, olen pelännyt kaatuvani uudestaan, tarkkaillut Veitiä miten se voi jne.
Samalla tavalla kävi tiistaisen lääkärikäynnin jälkeen. Aurinko paistoi ja olo tuntui selviytyjältä. Hihkuin ilosta, että enää kaksi viikkoa ja sitten voin tehdä melkein mitä vaan,
Parin päivän päästä hihkuminen loppui. Nyt jalkaan sattuu kaiken jumppaamisen ja puolivaraamisen jälkeen. En edisty mielestäni tarpeeksi, en uskalla kunnolla varata jalalle ja seuraavat viikot tuntuvat loputtoman pitkiltä.
Olen alkanut mielessäni tehdä listaa asioista, joita teen...pian.
-Menen aamu-uinnille Samppalinnan maauimalaan
-Kahville torille
-Vien miehen syömään Naantaliin
-Siivoan
-Järjestän ulkovaraston
Kaikesta oppii. Mietin mitä kaikkea olen oppinut....
Roskiksen vieminen liukkaalla on vaarallista ;)
Uuden oppimisessa on se vika, että niin helposti solahtaa takaisin siihen vanhaan tuttuun, kun on taas kaikki ennallaan.
Mutta nyt on perjnatai ja suuntaamme mökille. Siellä voin lisätä listaani esim. ruusupensaan leikkaamisen, mökin siivoamisen....
Hyvää ja turvallista viikonloppua!
t.Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti