Tultiin hakemaan erilaisia työkaluja, ja minä könkkään nyt pari päivää näillä nurmikoilla, vaihtelua.
Erilaisia tunteita vilisti mielessä ensimmäisen tunnin aikana.
Surua, Joiku oli vielä viime kerralla täällä kanssamme.
Kaihon hämmästystä, tämä paikka tuntuu niin tutulta, omalta ja rakkaalta.
Masentuneisuutta, paljon olisi pihahommia, jotka menevät nyt tämän kevään osalta ohitse.
Kipua, paluu onnettomuuspaikalle tuo mieleen kaiken. Roskiksen vieminen on vaarallista ;)
Mökissä sisällä hämähäkit ovat verkottaneet verhon taustat...Tuuli siivonnut oksia puista nurmikolle.
Paljon olisi tehtävää...
Viime kesänä omenapuun juurelle istutin jotain, ja hyvin näyttää selvinneen talvesta.
Ja lumikellot ja skillat keinun juurella, siellä ne ovat taas, niin kuin ennenkin.
Tämä paikka on ollut meillä kauan, vuotta. Tänne liittyy paljon onnellisia muistoja.
Mäntylässä vasta aloitetaan eloa ja mökillä 20vuotta onnellisia juttuja, siksi on ihan normaalia, että tämä mökki herättää isoja tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti