Töihin mennessä aamulla tulen liittymästä kiihdytyskaistalla, laitan vilkun, katson että kaista on vapaana, ja sitten tuleekin yllätys; ohituskaistalla oleva auto vaihtaakin samaan aikaan samalle kaistalle jolle minä olen juuri siirtymässä.
Läheltä piti tilanne, jossa selvittiin tällä kertaa koska ehdin jarruttamaan.
Olinko jotenkin "kuolleessa" kulmassa ohituskaistalla olevalle autolle?
Ja kumpi siinä sitten olisi väärässä kolarin sattuessa?
Pakkohan se on aamuruuhkassa mennä sinne, ei voi odottaa että molemmat kaistat olisi vapaana.
En oikein tiedä miten tuohon suhtautua, vaihtaako työmatka reitti toiseen?
Toinen tilanne sattui kun ajoin itse normi kaistalle ja taksi tuli liittymästä. Olisi tullut kylkeen, ellen olisi väistänyt ohituskaistalle. Hitto, onko mulla niin pieni auto, ettei se näy?
Kun olen vielä hippusen taikauskoinen, niin nyt on sellainen-ei kaksi ilman kolmatta-olotila.
Ja kun nämä molemmat ovat tapahtuneet nyt vajaan viikon sisällä.
Taikauskoon voisi liittää myös mun bailatino-jumpan.
Menin kokeilemaan urheiluhaliin paikallista bailatinoa. Maksoikin vain neljä euroa kerta. Opettajana oikea tanssinopettaja.
Salissa sitten tulikin yllätyksiä.
Tanssinopettaja luki ensimmäiseksi pätkän Raamatusta, jonka jälkeen rukoiltiin.
Sitten alkoi salsat, merenque ym. gospelmusiikin tahdissa.
Avoimin mielin tanssin tunnin loppuun.
Kotona luin ilmoituksen uudelleen, että minkä lahkon tilaisuudessa oikein olin. Ilmoituksessa luki pienellä alakulmassa Liedon seurakunta.
Minulla ei ole mitään uskontoa vastaan, mutta jos haluan rukoilla menen kirkkoon, ja jos haluan tanssillisen jumpan menen urheiluhalliin tms.
Aikansa ja paikkansa kullakin asialla, noin niin kuin pääpiirteittäin.
Hiki mulle tuli, että sen puoleen ei ollut turha reissu.
Eli onpa ollut erikoinen viikko tämäkin!
Mutta pinnalla ollaan, yhä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti