Viime viikon helteillä kärräsin kottikärryissä jotain hiekkamurskaa poluille Liedossa.
Viikonloppuna kärräsin kottikärryissa rikkaruohoja Kemiössä.
Arkiliikuntaa, jota riittää ja riittää.
Nokkoset lähtivät muuten aika hyvin juurineen, niillä on hitokseen pitkät juuret!
Ja voikukat olivat vallanneet pihan.
Kemiön pioni, joka on jotain alkukantaista, matalaa lajiketta kukkii ensimmäisen kerran tänä kesänä! Kaksikin nuppua näyttää olevan. Tämän kukkimista on saanut odottaa, ehkä kolme vuotta, ainakin.
Siitepölyiseen pataan istutin lobeliamöykyn. Ja keittiön ikkunan eteen laatikkoon pääsi hempukkapelargoniat.
Vähän sekalaista täällä on kun toisella seinällä on laatikossa orvokkeja ja toisella pelargonioita. Mutta ei haittaa nyt.
Tämä tyyppi rehottaa omenpuun alla. Tykkään.
Kyllähän tämä välillä mietityttää jotta onko tässä mitään järkeä. Kaksi paikkaa, joissa molemmissa tekemistä.
Liedossa mietin, että Lietokin voisi riittää. Kemiössä mietin miten ihanaa vaihtelua on olla täällä.
Järkeä tässä hommassa ei liene, mutta antaa tunteen viedä, ainakin toistaiseksi.
Ja taas hengitän syvään, ja nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti