Me juhlittiin äitienpäivää jo lauantaina.
Oltiin mun vanhempien ja nuorimmaisen kanssa Naantalissa syömässä.
Moni muukin oli Kalatrapissa, eikä ihme, ruoka oli tosi hyvää.
Ne juustoperunat.....se viini....liha...eikä jälkiruoka todellakaan loppunut kesken :)
Oli mukavaa jutella, olla ja syödä, kenenkään ei tarvinnut valmistella mitään, kivaa vaihteeksi.
Äitienpäivän varjolla pääsin puutarhaan ostoksille, sain kaksi pionia.
Illalla vielä toteutui yksi toive: kuohuviiniä ja mansikoita.
Koko päivän tunsin oloni onnelliseksi.
Sellainen hyvänolon tunne. Niin paljon kaikkea hyvää ympärillä.
Toki voisin harmitella, että vanhempi lapsi puuttui, mutta tiedän miksi puuttui.
Silloin kun tuntee itsensä onnelliseksi, tulee aina sellainen "lopun" tunne. Ajattelen, että tähän tämä nyt loppuu, tämä on tämän elämän elokuvan "happy end".
Ei se ole surullinen tunne.
Elämä on jatkunut jo monta kertaa tämän tunteen jälkeen.
Kivoja, onnellisia päiviä on ollut useita.
Kiitos elämälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti