Powered By Blogger

lauantai 11. toukokuuta 2019

Viikko takana

Työviikko takana!
Zumba ja rivitanssi suoritettu!

Jos ensin zumbasta pari sanaa.
Se oli täällä maalla, kylän hiekkakentällä. Siellä ei vaatteilla koreiltu, enkä tuntenut itseäni vanhaksi.
Vetäjä oli hymyilevä ja musiikki tuttua zumbamusaa .
Alku meni hyvin. Hypin ja heiluin mukana, join välillä vettä ja pysyin mukana sarjoissa.
Pikkuhiljaa sitten hyydyin. Polvessa tuntui epämiellyttäviä vihlaisuja. Hidastin tahtia ja jätin loikkimiset ja suurimmat hyppelyt väliin.
Silti tässä on nyt loppuviikko mennyt toipuessa, eikä se polvi ole vieläkään leppynyt.
Ensi maanantaina olisi uusi yritys, mieli tekee mennä mukaan, mutta ehkä otan alusta asti rauhallisemmin.

Sitten se rivitanssi.
Siellä olikin yllätys, yllätys, navetan vintillä porukalla buutsit jalassa, ruutupaidat päällä ja yhdellä jopa cowboy hattu päässä!
Pidettiin juomatauko ja ohjaaja muistutteli useaan otteeseen vesipullon tarpeellisuudesta. Kuulosti lievältä liioittelulta, vaikka toki juominen on aina hyväksi. Rivitanssissa ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla tullut hiki, eikä edes lämmin.
Rivitanssi ei ihan tunnu mun jutulta. Siinä mietinkin kotimatkalla, että taitaa olla mun kaukaisimmat geeniperimät jossain muualla kuin tuolla rivitanssin alkumailla. Latinalaiset tanssit tuntuvat paljon enemmän omilta, tosin mun kroppa on kaukana hennoista ja sutjakoista latinonaisten kehoista.
Ehkä menen kuitenkin uudestaan vielä riviin tanssimaan.

Vielä työviikosta.
Toukokuu on sellainen päätös, vuoden loppu tavallaan. Me tehdään lasten kanssa toukokuussa kaikkea kivaa. Nyt on helppo mennä retkelle ja tehdä kivoja juttuja, kun on säännöt ja rajat selkäytimessä, kaikki sujuu melkein kuin tanssi. Tuli sellainenkin mieleen, että väsyttääkö kivatkin asiat enemmän kuin normi arki? Käydään koko ajan vähän ylikierroksilla, kun on arjesta poikkeavaa.
Keskellä viikkoa tuli tiputus maanpinnalle.  Ilmoitettiin ettei kesäkuussa todennäköisesti saa mitään ylimääräisiä lomia pitää.
Minä kun olin jo haaveillut pitkästä lomasta ja siitä, että toukokuun jälkeen työviikkoja olisi ehkä vain viikko tai kaksi.

Jaksaa jaksaa.
Vai jaksaako?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti