Viime kesä meni jalkapuolena ja muutenkin totutellessa.
Ihmeteltiin pihaa, ja mietin miksi mikäkin kasvi on juuri tuossa. Tuntui vähän siltä, että ollaan kylässä jonkun toisen pihassa.
Nyt tuntuu erilaiselta.
Vieläkin tulee yllätyksiä. Puukasan vieressä sinivuokkoja, ei ollut viime keväänä. Eikä ainakaan näitä keltaisia.
Pikkuhiljaa alkaa hahmottua mitä haluan//halutaan. Kaksi pionia sai seurakseen kaksi uutta. Lisäksi mies kaivoi sen valkoisen pionin keskeltä mustikanvarpuja, ja siirrettiin se samaan joukkoon.
Kivireunus ei ole nätti, pitää keksiä jotain muuta. Ajatuksena on, että pionit pysyvät pystyssä kun tukeutuvat toisiinsa. Tässä on nyt yksi valkoinen, yksi tumman punainen, yksi pinkki ja nuo kaksi ovat ylläreitä, eivät kukkineeet viime kesänä.
Ikean halpis hortensia pääsi ruukkuun portaiden pieleen. Jos /kun hän paleltuu, ostan amppelikukan, joka roikkuu korin reunojen yli maahan asti.
Valkoiset kukat olivat vallata pihan, mutta hempukat pelargoniat pääsivät laatikkoon murattien kanssa.
Leikattiin yksi pensas maantasalle, muutamia karsittiin saksilla, kyllä tämä tästä..pikkuhiljaa....nopeammin ei selkä kestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti