Suo

 Olen työmatkoilla, n. 30 minuuttia suuntaansa, kuunnellut kahden viikon ajan äänikirjaa. Ja se on tuntunut paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin kuunnella mennen ja tullen Arttu Wiskarin Tässäkö tää oli-laulua. Samat hitit kun soi radiossa päivästä toiseen.

Ensimmäinen kuunneltu kirja oli Pienen hauen pyydystys. Siinä oli peijooneita, näkkejä, hattara ja muita luonnonhenkiä, ihanan hassu toisenlainen maailma.

Sattumalta aloin tämän jälkeen lukea Suon villi laulu-romaania, ja hitsit sentään miten se sopikaan jatkoksi. Ei oltu enää Suomessa, mutta päähenkilö oli samantapainen tyttö, nainen.

Luonto oli tässäkin pääosassa, ja sellainen vaatimattomuus ja se aivan erilainen maailma. Ja kuitenkin samanlaisia tunteita: rakkautta, yksinäisyyttä, pelkoa. 

Tämän kirjan ahmin!