Onnistui

 

Viikko kulunut paimennustaipumustestistä. Vieläkin hehkuttelen mielessäni tuon sunnuntain tapahtumaa.  Testi ei ole vaativa, eikä maailmoja mullistava, mutta mulle se oli iso juttu. Iso juttu siksi, että jännitän kaikkia testejä, kokeita yms. ihan jäätävän paljon, enkä oikein koskaan saa mitään aikaseksi. 

Aamulla pimeässä ajettiin Naaavan kanssa tunnin verran Somerolle. Muita ei pahemmin ollut liikkeellä ja saatiin körötellä hirviä ja peuroja tähystellen. Loppu matkan hiekkatiellä ei tarvinnut tähyillä, kun keskellä tietä möllötti sarvipää peura. Katseli minua siinä arvioiden ja lopulta suostui siirtymään pellon puolelle kun väläyttelin sille pitkiä valoja.

Perillä oli onneksi iloinen avustaja, joka viittoili oikealle parkkipaikalle ja opasti ilmottautumaan. Kilpailukirjan täyttäminen oli vaikeaa, kynä jähmettyi (jännityksestä sekin? ) enkä meinannut nähdä, mitä mihinkin kohtaan piti täyttää. Kaikkea se jännitys teettääkin...

Testi alkoi sosiaalisuus osuudella. Tuomari kävi jokaisen koiran luona, tarkisti sirun ja silitteli koiraa. Samaan aikaan pihalla pyöri kolme tilan omaa koiraa, jotka kävivät haistelemassa.  Naava käyttäytyi niin kuin yleensä vieraassa paikassa, ihmetellen, hiljaa ja katsellen rauhassa. Ensimmäinen osio selvitetty.

Toinen osio oli ohjaajan ja koiran yhteistyötä koskeva tottelevaisuus osio. Siinä koiran täytyi olla vapaana, ja yhdessä ohjaajan kanssa tehdä pieni rata. Koiran piti ylittää eurolavoista kyhätty rakennelma, jossa oli sivuilla jotkut härpäkkeet. Koira piti jättää avustajalle, kävellä tuomarin luo ja kutsua koiraa. Olin hyvin epäilevä meidän suoriutumista kohtaan. Ajattelin Naavan singahtavan samantien tutkimaan aluetta ja kuormalavan ylityskin  tuntui haasteelliselta, koska Naava on aika epäilevä kaikkia virityksiä kohtaan. Mutta kuinkas sitten kävikään: yhdessä mentiin ja suoraan kuormalavojen yli, siis ei tarvinnut edes houkutella! Sen jälkeen Naava karkasi tutkimaan ankkojen lammikoita, mutta tuli kutsuttaessa lähelleni, muutaman sekunnin ajan oli jännitystä ilmassa, koska Naavan ilmeestä näin, että kohta alkaa karkelot, sieppasin nopeasti kiinni kaulapannasta ja ohjasin avustajan luo. Luoksetulo sujui hienosti, luppakorvat vaan heilui ja suu oli hymyssä.  Täytyy tunnustaa, että kävimme Naavan kanssa ennen vuoroamme kävelemässä tilan ympärillä, löysin kuormalavoja maasta ja harjoiteltiin vähän....

Viimeinen osio oli lampailla. Käytiin ensin katsomassa lampaita, jonka jälkeen käveltiin pellolle ämpärin luo. Tuomarin merkistä liikkeelle, ja toisesta merkistä koira vapaaksi (liinan roikkui perässä). Koiralle ei saanut sanoa mitään. Kävelin lammasaitauksen reunalle ja Naava tuli perässä. Siinä pyörittiin ympäri aitausta, Naava haukkui, kiersi hienosti ja lähti tuomarin ja avustajan luo... Siinä se sitten oli.

Sitten odottelin paperia ja mietin, että miten mahtoi käydä. Läpihän se meni ja saatiin etuliite paim-T. Arvostelusa luki, että kiinnostus loppui, koska lampaat eivät liikkuneet. Aitaus oli todella pieni, ja lampaat kyyhöttivät aitauksen keskellä, eivätkä tosiaan olisi edes päässeet paljon liikkumaan.

Kaikista kivointa oli laittaa kasvattajalle kuva todistuksesta. Se oli onnistunut yllätys!

Naava on paimensukuinen lapinkoira, ja osoitti omaavansa rodulleen ja perimälleen kuuluvan taipumuksen paimentamiseen. Hyvä Naava!