Vuoden 2016 parhaat

Olen vanhentunut, en millään tahdo muistaa mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut.
Paniikki iski, jospa ei ole tapahtunut mitään. Mies auttoi alkuun, onhan niitä tapahtumia sentään ollut:)

Visbyn reissu 30-vuotis hääpäivän juhlistamiseksi. Ihana kesäinen ilma. Todella kaunis kaupunki. Ylellistä lomailua merellä.

Pojan valmistuminen opettajaksi. Olen niin ylpeä, vieläkin. Kaiken kruunasi vielä, että sai kivan työpaikan ja näyttääpä pitävän työstään paljon.

Ystävien kanssa vietetyt ajat ovat kaikki parasta, Nauvossa, Hämeenlinnassa, risteilyllä, Brunossa, juhannuksena, neljän tähden illalliset.  Kiitos ystävät rakkaat.

Mökin pienet uudistukset tuovat iloa. Vihdoin uudet tapetit, kaappien maalaus ja mökin eteen rakennettu patio.

Metsissä kävelyt, Savojärvi, Matildajärvi , Sahajärvi ja kotinurkkien metsäpolut, mun voimapankki.

Hyvä vuosi takana. Vuosi, jossa oli omat vaikeutensakin.
Tuleva vuosi pelottaakin. Vanheneminen, jaksaminen, taloudelliset asiat.
Sitä kohti kuitenkin.  Luottavaisin mielin.


Onnellista uutta vuotta 2017 teille kaikille siellä jossain!

Mukavaa oleilua

Onpa ollut mukava päivä!
Eilenkin oli ja varmaan huomennakin.

Ollaan pelattu lautapelejä. Ja mä voitin molemmat pelit. Ei voitto ollut tärkeä, mutta kivaa sekin.
Parasta oli yhdessä oleminen.
Ja molemmat pelit olivat kivoja.

Catan oli uusi tuttavuus.

Ohjeita luettaessa meinasi jo usko loppua kesken. Onneksi peli ei ollut ollenkaan niin monimutkaisen hankala mitä ohjeiden perusteella olisi voinut olettaa.
Hankittiin kyliä, teitä ja kaupunkeja. Saatiin tuottoa kylän sijaintipaikan mukaan, puita, tiiliä, malmia, viljaa tai lampaita.

Jouluruokien jälkeen laitettiin jotain ihan muuta. Kanaa, paparikaa, pastaa, juustoa...kaikki samassa kattilassa. Mielenkiintoista, uusi maku, ei huono.

Sopuisaa yhdessäoloa. Karvaisetkin mahtuivat näin lähekkäin nukkumaan.

Lintu ja vuohet

Melkein unohdin kun mainitsin jossain mökin joulusiivouksen jutussa kummitädin linnuista, että laitan myöhemmin kuvan. Tässä siis mökin "joulukuusi". Kuusenoksia maljakossa ja kummitädin savilinnut oksilla riekkumassa.  Ripustuksen vaikein osio oli laittaa  ripustussiima lintuihin. Siima on niin näkymätöntä tässä iässä.

Tapaninpäivänä halusin kuvailla vuohia ja pakotin nuorison mukaan. Kuvaamalla oppii parhaiten. Kai. Haasteellisinta on edelleen  kameran laaja valikoima kaikkia mahdollisuuksia. Harmittaa kun tietää, että olisi mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin kuviin, mutta ennen kuin kaikki löytyy menee aikaa, toisilla vähemmän ja minulla enemmän.

Jouluaaton välähdyksiä

 Jouluaaton jälkiruoka," kevytkakku".
Oikeasti tosi tuhti paketti, suklaata.
Olihan se hyvää.

Innokkain lahjojen avaaja. Joikua ja Veitiä ei lahjat kiinnostaneet, paitsi jos niissä oli jotain syötävää, mutta että leluja....kuka nyt niillä leikkii...Paitsi Veiti, jolla useimmiten joku lelu suussa...
Pikkukoira leikki molempien isojen koirien edestä, kaikkien leluilla vuorotellen.

Tässähän niitä :)

Mies tykkää majakoista ja poika tietää sen. Mies sai lahjaksi majakkakuppeja. Ja näiden neljän kupin majakoissa mies ja minä ollaan kaikissa käytykin.
Mies on tarkka näistä. Sain luvan laittaa ne joulupäivänä kahvipöytään. Tiskauksen suhteen tuli tiukat ohjeet, ei saa kolhia, varotaan korvia.

Ja vielä jatkuu ihana joulu.
Elokuvien katselua, lautapelien pelaamista ja luontokävely/vaellusta olisi toivomuslistalla.
Kuka sanoo että toivomuksia saa esittää vain ennen joulua?

Hyvää joulua!

Mitä kertoi mulle tonttu?

Pipari tuo joulun.

Kynttilä tuo joulun.

Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden,

kertoi joulun salaisuuden.

Rakkaus tuo joulun.

Näin kertoi tonttu.

 

 

 

Hyvää ja tunnelmallista joulua Teille kaikille !

Mikä voima!

Pellon ja kallionseinämän välissä kulkee metsätie, jolle on kaatunut puu.
Ihmeteltiin vähän, että onko nyt ollut niin suuri myräkkää, että tuuli olisi puita kaatanut.
Tutkittiin asiaa tarkemmin ja huomattiin, että tuo kuvassa näkyvä iso kivi, on irronnut kalliosta ja kierinyt puiden päälle.

Vaikka miten koitin kuvata, en saa asiaa selkeämmin välitettyä.
Kalliosta on "veitsellä" leikaten irronnut tuo lohkare. Järisyttävää!
Mikä voima saa kallion halkemaan?

Joulusiivous

Joulu saa tulla mökille! Lattiakin on pesty, sauna on pesty, silleen huithapelisti.
Pölyjä pyyhkiessä mulla oli pesuvadissa vettä, jonka sitten kippasin lattialle, ote lipesi.
Nyt on matto keinutuolin selkämyksellä kuivumassa.
Linnuilla on lyhde. Kaikki kunnossa.

Saunan edessä "joulukuusikin" valmiina.
Sää ei suosinut siivoamista. Aamupäivän satoi sellaista jääsumutihkua. Matot piti vain pikaisesti ravistella ulkona.
Muutenkin outo ilma. Kaikki on liukasta. Jopa hiekka! Silti mittari plussan puolella ja vesisadetta.
Ulko-oven edustakin niin liukas, että käytiin ostamassa siihen kumimatto. Kumimattokaan ei pysy paikallaan, vaan tahtoo liukua askeleen painosta pois alta.

Vielä liina paikalleen (en uskalla jättää vielä pöytäliinaa, jos hiirillä yhä pöytäliinanpuutostauti) ja jotain vihreitä oksia joihin saan ripustaa kummitädin tekemät linnut, näette sitten myöhemmin millaiset.

Ja jos vielä saisi lunta...edes vähän...

Joulutarina

Yhtenä aamuna kun ajoin työpaikan pihaan, näin labradorinnoutajan kokoisen koiran haahuilevan kadun reunalla.
Ajattelin etten puutu asiaan, kyseisellä alueella kun on kaikenlaista meininkiä, ja oli muutenkin sellaisia kokemuksia tältä viikolta, ettei kannata aina puuttua kaikkeen.
Nousin autosta ja kävelin työpaikan ovelle, niin eikös tämä koira ilmesty siihen, käden ulottuville.
Laitoin käsilaukun hihnasta hänelle remmin kaulaan, ja menimme yhdessä töihin.

Työkaverini kertoi, että kyseinen koira oli hölkännyt hänen perässään joen rannasta asti jo aamulla aikaisemmin, mutta hävinnyt sitten kerrostalojen pihoille.
Hän soitti 112:seen, jossa kyseltiin tarkat tuntomerkit koirasta. Pari tuntia aikaisemmin oli tullut ilmoitus kadonneesta koirasta, ja lupasivat selvittää olisiko kyse samasta tyypistä.

Hachikon (elokuvan koira) näköinen koira herätti meissä suurta sympatiaa. Tarjoilimme hänelle vettä (hän olikin janoinen) ja veimme hänet "sviittiin" odottamaan. Hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen "sviittiinsä" vaan haukkui , vaikka työkaverini istui siellä hänen seuranaan.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu.
Koiraa tultiin pian hakemaan. Kyse oli juuri samasta koirasta, joka oli aiemmin ilmoitettu karanneeksi.
Meille tämä lisäsi joulun tunnelmaa, hyvä teko, hyvä mieli.

Meille on vuosia sitten jätetty oven taakse laatikko, jossa oli kolme kissanpentua...ja nyt Hachiko....mikähän seuraavaksi?

Älkää lopettako!

Maanantai voi olla kuin perjantai, oikeesti!
Oltiin miehen kanssa musiikin ja runouden rajapintoja tutkailemassa. Juha Tapio ja Otto Kanerva taitavan orkesterin (mm.Lenni-Kalle Taipale) avustamana esittivät suomalaisen musiikin helmiä.

Aleksis Kiven Oravalla aloittivat ja Eino Leinon Ruislinnun lauluun lopettivat. Ja siihen väliin mahtui mm. järisyttävä Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki, Hectorin Yhtenä iltana ja Mamban Lauantai-iltana.
Otto Kanerva, ei laulaja vaan näyttelijä, mutta vau mikä tulkinta, ihana rosoisuus, karheus ja inhimillisyys äänessä ja kehossakin.
Juha Tapio taas sellainen kaunosieluinen lurittelija. Molempia tarvittiin ja tarvitaan.

Elävä musiikki, mikä voima ja tunnelma. Ahmin musiikkia ja kun tiesin lopun tulevan, teki niin mieli huutaa: älkää lopettako, ei saa lopettaa!!!!

Kyllä taas jaksaa!

Kuvat ovat Teatterisillalta, josta on tehty satusilta. 120 joulukuusta, vaihtuvat värivalot ja ääniä mm. suden ulvontaa! Hienoa Turku!

Neljän tähden illallinen

Hyvä jatkaa hyviä juttuja, neljän tähden illallinen meillä.
Teemana merimies-merielämä.
Alkuruuaksi mustajuurikeittoa. Vaahdotin ekaa kertaa elämässäni kahvimaitoa. Vaahtoituipa yllättävän helposti!
Pääruuaksi merimiespihviä.
Jälkiruuanksi suklaamoussea. Sitähän aina risteilyllä noutopöydässä on tarjolla jälkiruuaksi...

Kyllä syöminen hyvässä seurassa on mukavaa!

Jos löytäisin taikalampun

Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kertovat hypänneensä pois oravanpyörästä.
Itselläni se oravanpyörä ei ole suuren suuri, eikä kovin nopeasti edes pyöri. Omassa päässäni olen kuitenkin  saanut sen tuntumaan ihan tarpeeksi suurelta ja vauhdikkaalta, haluaisin hypätä pois.

Viikonloppu tai edes viikko ei auta, vauhti ei vielä hidastu tarpeeksi.
Vuosi riittäisi, pysähtyisi kokonaan, tai sitten päässäni pyörisi vain toisenlainen oravanpyörä.

Jäisin mökille.
 En miettisi aamulla mitä vaatteita laitan päälle. Pystyisin taas lukemaan kirjoja. Istuskelisin kannonnokasssa odotellen josko peurat tulisivat pellon reunaan syömään. Katselisin kun talitiaiset tyhjentävät jyväpalloa. Seuraisin montako metriä sähkökaapelin kaivaja pääsisi päivässä eteenpäin. Istuskelisin keinutuolissa ajatuksissani tunnin ehkä toisenkin.

Tarmon puuskan iskiessä heittäisin matot pihalle ja siivoaisin koko mökin. Leipoisin korvapuusteja.
Tekisin koirille jäljen metsään.

Kaipaisinko jotain?
Varmasti kaipaisin.
Arjen ja vapaan rytmiä, ehkä.
Työyhteisöä, työtänikin, todennäköisesti, joskus.
Teatteria, konserttteja, elokuvia , kaipaisin.
Katuvaloja, marras-joulu-tammikuussakin.

Kunpa olisi mahdollisuus saada molempia.
Ihanne olisi  noin puolivuotta kumpaakin.
Toukokuusta syykuuhun  mökillä downsiftaillen.
Ja loppu aika kaupungissa ja töissä.

Missä on se Aladdinin taikalamppu johon voisin toiveeni puhaltaa?

Eput

Keskiviikkona nähtiin Eput-elokuva S-kaupan tarjoamana.
En ihan innosta hihkunut, mutta kun ilmaiseksi niin.... Eput ovat jotenkin liian ronskeja ja kovia mun makuun.
Ja niinhän siinä kävi taas kuten usein silloin kun lähtee liikkeelle pienin odotuksin, leffa oli hyvä.

Se oli dokumentti, jossa vanhojen valokuvien ja videoiden avulla pääsi kiinni Eppujen historian kautta nykypäivään asti.
Syrjän veljekset sekä Torvinen, Nevalainen ja Ruusukallio ihan omina itsenään kertoivat kameralle tapahtumien kulusta.

Mua kosketti elokuvassa paljon se, että ovat pysyneet maanläheisinä kaikesta kuuluisuudesta huolimatta. Dokumentissa ei tosin paljastunut millaisilla autoilla ajelevat, mutta talot olivat maalla, äänitysstudioksi kelpasi takapihan mökki.
Keikoilla t-paita ja farkut riittivät ja riittävät edelleen.

Kappaleita ei ole tehty puoli huolimattomasti. Pantse oli tarkka että sanoitukset osuvat tarkalleen musiikin rytmiin.
Martti kertoi sanoituksista, että jokainen tulkitsee mielessään sanat omalla tavallaan.Niinhän se on, laulu lähteen elämän omaa elämäänsä.
Kliseisestä Murheellisten laulujen maasta ei tullutkaan humoristista irvailulaulua, vaan kertomus suomalaisuudesta, yhdestä näkökulmasta.

Kaunistelematta kerrottu oikea tarina. Tunnen olevani enemmän suomalainen kun  olen tämän elokuvan katsonut.

Tällaista tänään

Miten voi mennä viikonloput ja vapaa päivät näin nopeasti!!!
Nämä vapaapäivät eivät riitä, tahdon lisää!!!

Olenko pohjaton? Nytkin sentään maanantai ja tiistai ylimääräisinä vapaina viikonlopun päälle. Mutta kun vasta tänään, maanantaina, alkaa tuntua rentoutuneelta. Vielä olisi kaikki ne tekemiset tekemättä joita haluaisin tehdä.

Valokuvien kanssa kävi sitten tällä kertaa niin, että siirsin kuvat koneelle. Poistin kuvat kameran muistikortista. Ja piti vain poistaa koneelta yksi huono kuva, niin olin sitten maalannut kaikki kuvat ja poistinkin sitten kaikki täällä mökillä ottamani kuvat. Nyt ei vaan ole blogiin kuvia liitettäväksi.

Tänään oltiin koiren kanssa hammaskiven poistossa.
Suunniteltiin, että sillä aikaa kun koirat ovat toimenpiteessä, mennään kauppaan ja kahville, ajan kanssa oikein katsastetaan paikalliset liikkeet.
Oltiinpa sitten toimenpiteessä mukana koko ajan. Nostettiin koiria, käännettiin koiria.
Juteltiin taloista, hevosista, koirista, sotesta, joulusta ym. eläinlääkärin kanssa.
Ihan kuin ennen vanhaan, paitsi, että laitteet ovat modernit ja tilatkin ihan nykypäivää.
Eihän tuo toimisi kaupungissa. Täällä toimii, olemme tunteneet eläinlääkärimme jo 11-vuotta, luotamme kumpikin toisiimme.

Keitimme sitten kahvit kotona :)

Opin, pikkuhiljaa

On siinä kamerassa nappuloita ja säädettävää ja valittavaa! Polku esim.kynttilänvalo-säädökseen on pitkä ja mutkikas. Ja mikä pahinta, muistanko polun enää huomenna tai tunnin päästäkään!

Tämä kuva otettu objektiivilla, jossa valovoimaisuus ei riitä suureen aukkoon, jotta saisi taustan häivytettyä.

Tässä kuva, joka otettu valovoimaisella objektiivilla! Jo riitti häivyttämään taustaa. Tämä kyseinen objektiivi maksaa Rajalassa tällä hetkellä yli 500e ja minä sain sen vajaalla 200e:lla!
Ja olen tyytyväinen.

Tässä suunnilleen kaikki mitä tänään opin :)

Luento

On ollut kiireinen, tapahtumarikas viikko. Viikkoon on mahtunut luentoa, elokuvaa, migreeniä ja jouluvalmisteluja.

Yllätyssyntymäpäiväjuhlat ainakin onnistuivat. Sankari sanoi, ettei hänelle ole koskaan järjestetty juhlaa, eikä muista että hänen syntymäpäiväänsä olisi koskaan vietetty!
Vuoden päästä sitten uudestaan ja oikealla lukemallakin (90v).

Keskiviikkona olin Rajalan maksullisella (kameran ostaneelle ilmaisella) järjestelmäkameraluennolla.
Ei tarvinnut mennä liikkeeseen ;)  , luento oli liikkeen yläkerrassa, jonne mentiin viereisestä ovesta.
Oli tuttuakin asiaa, mutta enhän minä niitä muista ellei kerrata. Sieltä tuli myös tietoa, joka vakuutti, että oli aivan oikein päivittää kamera uudempaan versioon.
Selkeä luennoitsija ja hyvät esimerkit.
Nyt vaan harjoittelemaan ja kokeilemaan ja Punkarin jatkokurssille ilmoittautumaan.

Nykyiset kännykät ottavat tosi hyviä kuvia, pikseleitäkin yllin kyllin. Kuvia vertaillessa huomaa kuitenkin hyvin eron, järjestelmäkameran värien toisto on paljon parempi.
Oli yllätys kuulla miten hyvää videota järjestelmäkamera ottaa.

Ruokahalu kasvaa syödessä, eli löysin luennolta muutaman jutun, jonka joskus ehkä hankin. Yksi on objektiivi suojasuodin ja toinen on lisälaiten videon mikrofoniin, jotta päästään eroon tuulen kohinoista.

Juhlat

Järjestin 90v yllätyssyntymäpäivä juhlat. Muuten hyvä, mutta olinpa vuoden etuajassa, olikin siis 89-vuotis synttärit.
Keskiviikkona siivottiin, toivottiin pakkasilmoja, jotta lattiat pysyisivät puhtaana....edes lauantaihin asti. Ei tullut pakkasta.
Tähän voisin laittaa hienoja kuvia leivonnaisista....mutta...
Torstaina leipomani suklaakakku juuttui vuokaan kiinni. Siinä purkautuikin sitten samassa mielipahassa koko viikon kaikki mielipahat, miesparka.
Hyvä idea leipoa britakakku, se kun oli kesälläkin niin hyvää ja kaunista kun oli tuoreet mansikat kermavaahdon päällä, se vaan kun unohtui, ettei marraskuussa ole tuoreita marjoja....
Ja mitä tapahtuukaan kun tiputtelet pakastimesta otettuja sulaneita vadelmia kermavaahdolle, näky ei ole yhtään kaunis, vadelmat lötköttävät kuin märät rätit, ja värjäävät ympäristönsäkin punaisella liemellä.
Varmuuden vuoksi vielä pellillinen suklaaneliöitä ja mustikkapiirakka.
Mies leipoi pellillisen kinkkupiirakkaa, hyvä että edes toinen meistä osaa tehdä jotain.

Lopputulos:  meillä on piirakkaa, suklaaneliöitä ja kuivakakkua vieläkin.
                     Britakakku ei kauneudellaan koreillut, mutta moni ruma kakku herkkua sisältä :)

Ja sankaritar tuli tosiaan yllätetyksi, ja näytti nauttivan yhdessä olosta.

Vähän lähempänä jo...

Tänään meille tuli vähän joulu. Ei ole koskaan tullut näin aikaisin.

 Ei punaista, mutta valoja tuli. Tämä on yksi lemppari, ystävältä saatu vuosi sitten.

Ensi viikonloppuna on pikkujoulu, saahan silloin jo joulu tulla, vähäsen.
Meille tulee vieraita ja se on hyvä.
Vieraat on niin hyvä syy siivota ja laittaa paikkoja muutenkin kuntoon.
Siivous on ehkä inhottavinta mitä tiedän, onneksi lopputulos on niin palkitseva.

Tuli houkutus mennä Ikeaan vielä ennen lauantaita. Pari tuolia pöydän viereen, tai edes yksi. Ollaan pikkuhiljaa uusittu ruokapöydän tuoleja, tällä hetkellä tilanne on 4-2, vanhat johtaa.
Biltemankin kautta voisi poiketa. Mainoksessa oli lyhtyjä. Tarvittaisiin etupihalle kivimaan koristeeksi.

Joulu saa tulla kaupunkiin aikaisemmin, mökille tulee sitten se oikea joulu, se punaisempi .

Kuvat tuli

Nyt tuli postissa valitsemani kuvat, jotka tilasin kuvaajalta.

Tadaaaa:

Kaksi kuvaa, 13x 18 postikuluineen 22,60e.

Nyt  pitää vielä ostaa puiset kehykset. Aiemmin ostin kehykset aina Anttilasta, vaan mistäs nyt löytyy kun ei Anttiloita enää ole?

Vielä vähän kritiikkiä kuvaushommasta: varasin kaksi aikaa, koska koiriakin oli kaksi. Molemmat saivat omat kuvaustunnuksensa. Valmiit kuvat lähetettiin sähköpostiin, josta siis kuvat sai katsottavaksi avaamalla tunnukset.
Kuvaaja oli kuitenkin yhdistänyt molempien koirien kuvat saman tunnuksen alle. Sähköpostiin tuli kuitenkin kaksi meiliä ja kaksi tunnusta. Toinen tunnus ei näyttänyt mitään kuvia.  Sitten tuli muistutuksena vielä meiliä, jossa olikin  tunnus vain  siihen, jossa ei ollut mitään kuvia.
Eipä tullut houkutusta tilata lisää kuvia, koska en saanut niitä edes esiin enää.
Pientä kehitettävää vielä siis olisi, jotta toimitus olisi sujuvaa.

Annoin palautetta kuvaajallekin. Hän ymmärsi asian niin, että olin harmissani kun sain kaksi meiliä...Kun kerroin jääneeni kaipaamaan luovempia
 kuvakulmia, hän sanoi, että ulkokuvaukset ovat sitten luovempia....

Kaikenkaikkiaan kuitenkin sain mitä halusin: studiokuvat lappalaisistani!

Liian suuri

Töiden jälkeen suoraan kaupungille asioille...se oli virhe.
Kauppahallin läpi kulkeminen tuotti tuskaa, olisin voinut pysähtyä jokaiseen kojuun.
Kadulla Hesburgerin mainoksen ohittaminen oli jo miltei mahdotonta.
Viimeiset metrit autolle, ja Morrison-hampurilaispaikan ohitukseen en enää kyennyt!

Hälisevä tila ja huonosti meitä ymmärtävä tai huonokuuloinen tarjoilija.

Pienen odottelun jälkeen saatiin rockburgerit pöytään...

225g pihvi, punasipulia, pekonia, sipulirenkaita ja aurajuustoa, kipossa aiolia. Lisukkeena toisessa lohkoperunoita ja toisessa ranskanperunoita.
 Ihan tajuttoman kokoinen hampurilainen!
 Nostin heti burgerin kannen sivuun, silti jo puolikaskin burgeri tuntui liialta.

  Hyviä aineksia, mutta maut hukkuivat siihen suuruuteen.Mieluummin vähän tosi hyvää, kuin paljon
jotakin.

Ei ollut mun juttu.

Se on jo tulossa

Se on jo kohta täällä...oikeastaan se on jo vähän täällä.
Tykkään siitä.
Vaikka se aiheuttaa aika paljon työtä ja meinaa kiirekin tulla.

Paljon sosiaalisia tapahtumia kertyy marras-joulukuuhun. Niin tänäkin vuonna: Perinteinen jouluristeily työporukalla, jo ainakin 10 vuoden ajan. Ajansaatossa risteily vähän muuttanut muotoaan, nykyään emme tahdo päästä hyttiä pidemmälle, niin paljon juteltavaa!
Jalkapalloilevat pojat ovat kasvaneet miehiksi, mutta (kustantavat, kuljettavat ja kannustavat) vanhemmat kokoontuvat yhä edelleen, sekin osui tähän samaa.
Yllätyssyntymäpäiväjuhlat järjestettävänä, teatteria, neljän tähden illallista ja kavereiden kanssa pikkujoulun juhlintaa.

Tähän vielä joulusiivoukset, leipomiset ja lahjojen hankinta. Kuulostaa  stressiltä.
Ei hätää (vakuutan itselleni). Ehdin kyllä (lupaan itselleni). Vähempikin riittää ( pakoportti, jos en ehdi/jaksa/viitsi).





Jokatapauksessa se tulee. Ja siitä tulee aina hyvä.

(kuva on viime lauantaina otettu, nyt on ihan eri näköistä!!!)

Isälleni

Hyvää isänpäivää Isä!

Ristiriitaisin tuntein suhtaudun isän-äitien-ja ystävänpäiviin. Todella hyviä asioita muistaa lähimpiään, mutta se kaupallisuus tökkii.
En halua ostaa isälle isänpäiväksi isänpäiväpakkausta, johon kuuluu deodorantti, rasva ja joku partajuttu. En halua ostaa sukkia tai kirjaakaan.

Muistan Sinua Isäni nyt tällä blogikirjoituksella, tämä ei ole kaupasta ostettu.

Olen etuoikeutettu koska olet elämässäni vielä. Voin kysyä Sinulta neuvoa. Tiedän, että välität, soitat ja kysyt miten voin.
Ja tunnen itseni yhä vaan aika nuoreksi, koska minulla on isä, joka saa minut toisinaan tuntemaan itseni aika pieneksi tytöksi.
 Sinun palautteesi on rehellistä, eli jos kehut jostain asiasta, tiedän että olen onnistunut.
 Sinulla on elämässä intoa, iloa , tunteita , huumoria ja haaveita.
Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, ja olet minun isäni <3

Ja kyllä isä, nämä ovat minun ottamiani. Kiitos  sinulle ja äidille.

Mistä ja miten?

Monen viikon jälkeen tultiin mökille, ja jo pihalle käännyttäessä rusakko juoksi auton edestä perunamaalta metsään päin.
Aidattu piha oli täynnä jäniksen jälkiä.
Olemme ajatelleet, ettei jänikset pääse aidatulle pihallemme, emmekä ole verkottaneet edes omenapuita.

Aidan viertä on loikittu ja etsitty ulospääsyä. Mielessäni kuvittelen miten joku pupu-parka on loikkinut viikon ajan aidatulla pihalla ja etsinyt epätoivoisena ulospääsyä.
Vai onko täällä ollut useampi? Vai onko täällä käyty päivittäin ? Onko pihamme pupulasten leikkipuisto? Vai päiväkoti, jonne pupuäidit jättävät pentunsa työpäivän ajaksi?

Tässäkin kulmassa on paljon jälkiä. Mahtuuko rusakko sittenkin noista reiistä?
Ehkä jos on viikon syömättä, niin saattaa mahtua...
Verkko on ihan maahan asti, ei tunnu mahdolliselta aidan altakaan kulkeminen.
Yksi vaihtoehto on, että  kyseinen loikkija on yhä aidatulla piha-alueella. Tosin piilon pitäisi olla tosi hyvä, jottei Joiku ja Veiti löytäisi häntä.
Tässä tarvittaisiin nyt joku, ehkä saksalainen rikostutkija selvittämään asia..

Mikä ihana päivä

Ihan huippu päivä tänään.

Työpäivä loppui Cacciatoren luentoon Hyvä fiilis.
Sujuvaa ja innostavaa luennointia. Aiheena ihmisyys, tunteet. Liittyy työhön, mutta kun työtä tehdään omalla persoonalla, se liittyy myös minuun.
Miten yksinkertaista kaikki lopussa onkaan. Miten niin pienellä voi olla koko loppu elämään vaikutusta. Kaiken perusta on huomata se lähimmäinen, edes kahdeksan sekunnin ajaksi pysähtyä huomioimaan, kysyä: Mitä Sulle kuuluu?
Ja ne mokat! Olla armollinen, itselle ja kanssakulkijalle. Ei maailma lopu yhteen mokaan, kaikki mokaa. Katse vaan eteenpäin, pahemminkin voi aina mennä.
Tunteet tulevat, mutta ne myös menevät, ja tulee taas uusi tunne, sellaista elämä on.

Luennon jälkeen kasvohoitoon. Mikä hemmottelu! Hyväntuoksuisia voiteita, hierontaa ja hoitoa.

Kasvohoidon jälkeen mentiin miehen kanssa pizzalle.

Pizzan jälkeen käveltiin hautausmaalle viemään kynttilä isoäidin haudalle.
Hiljaisuus ja kynttilän valoja.
Mikä kiitollisuus, että niin moni ihana on vielä täällä, minun lähellä.


" Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä
Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä
Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä
Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina"

(Suvi Teräsniska Nyt ja tässä)

Nauti, kuuntele, tee, tanssi...

 Kuva on lainattu Hidasta elämää sivulta.

Tämä on minun elämäni. Opettelen juomaan aamukahvini rauhassa, linnut eivät laula. Kynttilät voisi sytyttää arkiaamunakin, hiljaisuudesta nautin.

Tv:n katselua en voi lopettaa. haluan tietää miten Chas selviää traumastaan ja mitä muuta Emmerdalessa tapahtuu. Haluan tietää jatkuuko ensitreffit alttarilla parien liitot ja perjantain Vain elämää on viikon kohokohta. Sateessa tanssin mieluummin sisällä.

Sydän ei tunnu vapaalta, se on kiinni kaikissa rakkaissani, tiukasti. Sielun vapaudesta en osaa sanoa, taitaa se vapaa olla, mutta kovin on rutiineissa kiinni.

En jaksa tehdä niin paljon sitä mitä rakastan, pitää käydä töissä. Tykkään työstäni ainakin useimmiten, kai, mutta en rakkaudeksi asti.

Toisten ilahduttaminen on ihanaa. Annan kyllä ja taidan saadakin. Vaan meneekö kaikki oikeudenmukaisesti? Annan paljon joillekin, ja saankin paljon, mutta aivan toisilta ihmisiltä.

Kuuntelemista yritän lisätä. Huomennakin taas yritän. 

Nyt olisi jo aika oppia tuo: jos haluat jotain pyydä.
Turha toivoa, että kukaan vieläkään oppisi lukemaan ajatuksiani.
Ja kuitenkin, eniten ilahdun kun joku joskus edes arvaa oikein.

Ja muutanhan minä asioita joista en pidä. Pitää vaan ensin miettiä. Sitten suunnitella. Lopuksi vielä vähän harkita. Sitten ehkä, jonkin ajan päästä. Sitten voin vaikka siirtää vanhan työpöydän kierrätyskeskukseen...

Elämä on tarjonnut minulle mahdollisuuksia. Olen tarttunut kaikkiin mikä liittyy jotenkin koiriin .

Tykkään tällaisista ajatelmista. Ne kuulostaa niin selkeiltä ja järkeviltä.

Kamera ostoksilla

Maailma muuttuu. Pian ei ole enää ollenkaan kauppoja, kaikki ostetaan netistä.
Tähän tulokseen tulin oltuani kamera ostoksilla.
Rajalan kamerakauppaan mentiin. Kas,eipä niitä olekaan Myllyssä, ei Skanssissa, vain yksi liike keskustassa. Samassa paikassa, jossa on ollut Rajala ainakin 20 vuotta. Ikkunassa oli vuosia sitten hyllyllä käytettyjä näytillä, toisessa ikkunassa kuvia, heidän ottamiaan, vuoden luontokuvia tai vaikka valokuvakilpailun satoa.

Nyt ei ollut ikkunassa mitään. Sisällä pari lukittua hyllyä, joilla kameroita. Takaseinällä kameralaukkuja ja seinällä automaatteja joilla voi tulostaa kuvia.

Kaksi myyjää, kolme asiakasta. Odoteltiin ja odoteltiin. Myyjien piti hakea alakerran varastosta näytille joku kamera, toisen piti soittaa jonnekin ja kysyä mitä vanhasta asiakkaan objektiivista voi hyvittää kaupan yhteydessä.

Jostain löytyi vihdoin kolmaskin myyjä. Voikohan heitä muuten enää myyjiksi sanoa, eivät tuntuneet haluavan mitään myydä...
Minulta kysyttiin mitä kuvaan ja miksi haluan uuden kameran.
Vanhasta (n.15vuotta ) ei luvattu maksaa yhtään mitään.
Piti kokeilla hyllyiltä muutamien Canonien ominaisuuksia, mutta eivät toimineet, akut tyhjät..
Sain kyllä koskea, koittaa miltä tuntuu kädessä.

Vaihtoehtoja oli monia ja meni pää sekaisin kaikesta. Netistä siellä kaupassakin lopulta niitä kameroita ja objektiiveja katsottiin.
Halusin kotiin.

Kotona miehen kanssa katsottiin Rajalan sivuja rauhassa. Luettiin arvosteluja, järkeiltiin ja mietittiin.
Ja tilattiin joululahja.

Ja arvatkaa mitä, maksoin 8,90e postikuluja, jotta minun ei tarvitse hakea kameraa liikkeestä.

Ykkösbiisi nyt

Täsmä on tällä hetkelle mun suosikki.
Vesalan Sinuun minä jään.

Paljon sanoja. Surullistakin. Kaunista.

" Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin."  -Minunkin toive, huomattaisiin avun tarve ilman sanojakin. Pidettäisiin huolta toisistamme,

"On vielä hoitamatta monta asiaa, mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan." -Niin totta, silloin kun on tosi väsynyt.

"Sä teitkin maailmasta kauniimman elää."  -Näin se käy. On se "sä" sitten koira, ystävä, rakas tai vaikka sinä itse. Kunhan maailma tuntuu kauniimmalta.

"Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään. Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan, kuin tähdenlennot avaruuteen. Sinua en aio unohtaa. Sinuun minä jään."

Surullista, lohdullista.

Studiossa

Kävin Joikun ja Veitin kanssa koirakuvaajalla.
Helppohan noista on ottaa istuvana tai makaavana poseerauskuvia. Niitä on otettu 8-10 vuoden ajan, ja hyvin osaavat olla nättinä ja tuijottaa kameraa.

Halusin kokeilla saako parempi kuvaaja niistä enemmän irti.
Studiokuvat on omaa luokkaansa, ja antavat paremmat mahdollisuudet oikeaan valotukseen ja taustakin pysyy rauhallisena.
Mitään uutta ideaa ei kuitenkaan tullut. Siinä ne nökottivät niin kuin aina ovat kuvia otettaessa nököttäneet. Veitin ryhti piti välillä oikaista, hän kun ajatteli ottaa rennommin.
Joikulle tuli hiki ja läähätystä yritettiin hillitä juomatauolla.

Halusin itsekin mukaan kuvaan, koira kumpaankin kainaloon ja saapi nähdä mllaisia tuli.

Valmiita kuvia näkemättä, arvioin kuvauksen tavalliseksi.
Joskus ehkä haluan kokeilla kuvaajaa, joka ottaisi koirista ulkona kuvat.


Ja toivoisin kuvaajalta ideoita ja erilaisia kuvakulmia.

Nyt pitää odottaaa viikon verran, sitten kuvat tulevat sähköpostiin.
Minulla on kultaisista noutajistani studiokuva, ja nyt minulla on lappalaisistanikin studiokuva.

 Veiti, 8-vuotta. Omistajan kuvaama :)

Kotona

Toinen viikonloppu kotona.

Tässäkin hyvät puolensa. Elämä on helpompaa kun on tiskikone, sisävessa ja vettäkin tulee hanasta.

Viikonloppu piteni yhdellä päivällä kun tein jotain, mitä en muista tehneeni vuosiin, tai ehken koskaan. Jäin sairauslomalle!  Olen toki ollut sairauslomalla, mutta aina lääkärin määräyksestä, nyt määräsin itse itseni jäämään kotiin.
Torstaina vielä sinnittelin yskän ja äänen kanssa töissä. Puhuminen, äänen aikaansaaminen, vaati niin paljon , että nousi tuskahiki.

Perjantai aamulla painiskelin aamun itseni kanssa, jäänkö vai jaksanko vielä, on kuitenkin jo perjantai, yksi päivä enää jne. 
Mutta jäin kotiin. Ja se oli oikea ratkaisu. En pystynyt koko päivänä puhumaan normaalisti.
Vieläkin yskittää,  eikä tee mieli puhua. Olo on kuitenkin huimasti parempi kuin torstaina tai perjantaina.

On se vaikeaa jäädä kotiin. En luule olevani korvaamaton töissä, mutta tiedän töideni kaatuvan työkavereideni murheeksi jos en ole töissä.
Nyt on kuitenkin aika opetella pitämään enemmän huolta itsestään. Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
Olen ottanut ensimmäisen onnistuneen askeleen  tällä tiellä.

Viikon varrelta

Nyt lauantaina mietin mitä jäi viikosta mieleen.
Viikko tuntui pitkältä.

Valopilkkuna loistaa tiistai ilta. Olin ystäväni kanssa tanssiteatteri Erin esityksessä, Hit to cabbaret.
Musiikkia ja tanssia. Vähän kielikylpyäkin, ruotsia ja englantia.
Tykkään Erin esityksistä, niissä on sopivasti ajatusta, huumoria ja musiikkia.
Tästäkin tykkäsin, mutta...
Jäin kaipaamaan enemmän tanssia. Nyt oli muutama kappale omistettu vain musiikin kuuntelulle.
Tanssia tuolien kanssa ja  tuolilla oli liikaa. Vaikka tanssijoista osa alkaakin olla aika iäkkäitä, en silti näe heitä vielä "tuolijumppaajina".
 Minulle riittäisi välillä  tanssin ja musiikin tuomat ajatukset, en kaipaa puhetta.

Viikko oli työntäyteinen. Sain paljon aikaiseksi.
Kotonakin sain aikaiseksi. Keskiviikkona siivosin. Ja nyt lähti työpöytä vierashuoneesta, ja pöytätietokone sen päältä.
Hiukan omatunto kolkutti kun hyvä työpöytä, jonka kanssa olen elänyt ainakin 42 vuotta sai lähteä.
Mies motkotti  jotain siitä, miten asioita pitäisi tehdä jotenkin suunnitellusti ja järjellä. Mutta kun kerrankin iskee tarmokkuus, siihen on tartuttava heti, koska se menee nopeasti ohi.
Lopputulos on kuitenkin hyvä. Avaruutta tuli lisää.

Tällainen viikko. Kaikki edelleen hyvin.

Tulkoon vaan talvi

Se on nyt mökki laitettu talvi kuntoon. Pumput ja painepesuri koottu lämpimään. Pesuaineet saunasta sisälle. Vesitynnyrit kaadettu, ruohonleikkurit huollettu ja kasvit leikattu yms.

Voihan tänne tulla vaikka ensi viikonloppuna jos siltä tuntuu, mutta nyt tuntuu siltä, että voisi jäädä kaupunkiinkin. Saa nähdä montako viikonloppua saadaan siellä vietettyä ;)

Mietin mitä jään eniten kaipaamaan täältä.
-Metsää, onhan kaupungissakin metsiä, mutta siellä on ihmisiä.
-Tulen ritinää puuhellassa, takassa ja saunan kiukaassa.
-Saunaa. Se on erilainen kuin kaupungin sähkösauna.
-Pihaa jonne voi päästää koirat juoksemaan. Kaupungissa pihamme on pieni  ja naapurin takia pihan käyttö hankalaa, koska Joiku ja Veiti eivät ole aina hiljaa.  Ja meillä on "paha" naapuri, jonka mielestä meidän koirat ovat idiootteja, ja hänen oma räkyttäjänsä suloinen kullannuppu.
-Mökin arkisten askareiden ( veden ja puiden haku) tuomaa rauhaa.

Miksi sitten jäädä kaupunkiin viikonlopuiksi?
-Vaihtelu virkistää
-Välillä ihanaa aloittaa viikonloppu sillä, ettei tarvitse pakata ja lähteä mihinkään.
-Kaupungissa voi mennä elokuviin tai syömään ravintolaan, nauttia kaupunkihuveista.

Ja muuten, kuvan omenat ovat mökkinaapurimme, joka muuti keväällä pois. Hän tuntuu elävän hyvien omenapuutähtien alla :)

Sahajärven lenkki

Ajettin ensimmäistä kertaa Mathildedalia pidemmälle, Teijolle, kiertämään Sahajärven lenkki.

Lenkin alussa oli haasteellisin osuus. Lautalla saareen ja toisella pois saaresta. Kolme koiraa ja kolme aikuista.

 Ja tässä kuva lautasta. Lautta kulkee narujen varassa, joita vedetään sellaisten "rullien" läpi.
Lauttaan mahtuu kerrallaan viisi ihmistä.
Ensin piti hinata lautta vastarannalta, sitten saada koirat lautalle  ja lopulta hinata koko porukka saareen.
Kaipasin jotain veiviä tms. josta olisi helpompaa liikuttaa lauttaa  kuin nykyisestä pelkästä märästä narust vetämällä. Yksin retkeily ei tällä reitillä ole hyvä ajatus, sen verran rankkaa lautan kiskominen oli.
Lossiin piti hypätä alaspäin n. puoli metriä. Pikkukoira meni vauhdilla, hänelle on tärkeää olla ensimmäinen, oli paikka sitten mikä tahansa. Vanhin, Joiku, meni iän tuomalla kokemuksella, kolmas piti nostaa.

Pieni matka saaressa, ja toisella lautalla järven toiselle puolelle.

Järven ylittämisestä huolimatta matkalla ei liiemmin vettä näkynyt. Enimmäkseen mäntymetsää.
Aika paljon oli vuoroin kiipeämistä ylämäkeen ja taas alaspäin.

Puolessa välissä oli varsinainen muurahaiskekometsä. Kekoja oli näköpiirissä paikoin seitsemän, eikä mitään pieniä, vaan tuollaisia kunnon kököjä.

Nelijalkaiset taukopaikalla.

Ja löytyy sitä kaunista ruskaa läheltäkin! Teijon alue soineen ja pitkospuineen tuo muutenkin Lapin mieleen.

Ja kelopuineen.

Taas sellainen minun näköinen päivä. Metsää, koirat, hiljaisuus ja eväät.
Muita ihmisiä emme nähneet kuin saaressa puolijoukkueteltassa majoittuneen nuorisoporukan.

Poskista näkee, että ulkoilmassa tuli vietettyä tunti ja kolmaskin. Jaloissa tuntee, että liikuttu on.
Ja mieli on rauhaisa ja levollinen