Tajusin, että loman alussa pitää lukea aika kevyttä kirjallisuutta. Syvällisempään, jossa monia henkilöitä tai kiemurteleva juoni, ei vielä pysty, mieli harhailee, eikä keskittymiskykyä vielä ole.
Niemisen Avioliittosimulaattori ja Noposen Kaikkea kaunista, kuuluivat samaan sarjaan. Sellaista kevyttä hömppää. Ei paljon yllätyksiä. Mutta helppo lukea ja ihan viihdyttävää.
O´Farrellin Käsi jota kerran pitelin oli jännempi. Kaksi tarinaa kulki rinta rinnan, kunnes yhdistyivät lopuksi.
Mikään näistä ei herättänyt mitään suurempaa, mutta pääasia olikin päästä taas kirjojen maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti