Hän on kotona!

Matka Joensuuhun oli tällä kertaa lyhyempi kuin joulukuussa.
Motivaatio oli korkealla, oli paras mahdollinen syy ajaa yhteensä 1100 km.
Menomatkalla mun jalka vaivasi viimeisillä osuuksilla.
Takastullessa ei mitään. Pentu voi parantaa monta asiaa :)

Matka meni Naavan osalta paremmin kuin odotin. Suurimman ajan nukkui. Lahden kohdalla "raivostui", murisi possunkorvalle, jota järsi raivokkaana ja heitteli peittoaan häkissä, liekö ollut nälkä. Tosin kotona ruoka ei juurikaan maistunut.

Hellyyttävää on ollut nähdä miten hakee tukea meistä, omista ihmisistään. Autossa hakeutui vähän väliä nukkumaan jalkaan kiinni, nosti pään reidelle.
Samoin kotona, aamulla kaatoi nurkassa olevan juomapullon ja juoksi viereeni kiinni. Siitä sitten haukkumaan pulloa, ja häntäkin alkoi heilua kun naureskelin että:itsepä sen pullon kaadoit.

Kyllä tässä "sohvaperunoiden" elämä muuttuu: ensimmäisten tuntien kokemuksella. Sähköjohtojen siirtelyä, viherkasvit ylös, pöytäliinan reunat nostettava ylös jne.  Pihalla saa olla tarkkana ettei häviä, on niin tosi pieni vielä  (3940g). Tosin pysyyy vielä lähellä, ja jos menee kauemmas, juoksee nopeasti takaisin jalan viereen.

Näin rennosti Naava oli autossa!

Sydän meinaa pakahtua, on hän niin hellyyttävä ja rakas.