Hip, hip hurraa, perjantai, perjantai...

Se hetki lähenee!
En oikein tiedä miten päin olisi.
Vihdoin uskon, että perjantai tuli, sittenkin.
Näytää vahvasti siltä, että olen selvinnyt odotusajasta.

Olen selvinnyt kutomalla sukkia. Kerros toisensa perään, silmukka silmukan jälkeen, ajatellut pentua: miten elämä muuttuu, miettinyt tarvitseeko jotain, miten selviää työpäivät, tarvitseeko joskus kaverin, millainen on luonteeltaa jne. jne.
Siinä on nyt sukkia. Ikinä en ole kuukauden aikana kutonut yhtä paljon!

Torstaina oli pihalle tuotu viimeiset tarvikkeet.

Kevythäkki. Koska hän on tottunut nukkumaan ja matkustamaan kevythäkissä. Ja mitäpä me emme tekisi, jotta Naavalla olisi paras mahdollinen siirtyminen meille. Oli muuten edullinen, 40e.
Älkää nyt kauhistelko tai naurako, mutta minäpä mietin jo, että mahtuuko tuonne kaksi koiraa....

Toisessa laatikossa oli säkillinen puppy-ruokaa.

Ruokaa on nyt tynnyrissä 18 kg. Tällä määrällä saadaan pentu kasvamaan :)
Alkaa tuntumaan todelliselta: meille muuttaa ihan oikeasti koira!!!

Illalla saunotaan.
Lauantai aamulla lähdetään kun herätään. Todennäköisesti herään 05.00, ehkä pitää muutama tunti pyöriskellä sängyssä ennen kuin voi lähteä. Sitten perillä syödään hyvin, todennäköisesti lasillinen tai kaksi viiniäkin ja nukutaan hotellissa.
Sunnuntai aamulla saa nousta myös aikaisin, ihanan hotelli aamiaisen jälkeen kohti kasvattajan kotia.
Siellä ohjeita, papereita, jutustelua...
Ja sitten kotia kohti.

Tuskin laitan sunnuntaina ripsiväriä. Itku tulee; ilosta, ikävästä, kiitollisuudesta ja onnesta!