Naava herättää voimakkaita tunteita.
Sydän meinaa pakahtua kun yöllä 01, vinkuu ja kun löytää minut, koko pieni koira heiluu ilosta ja heittäytyy sitten selälleen. Ei haittaa vaikka on keskiyö!
Sydän meinaa pakahtua pienen kömpelyydestä. Tupsahtelee ulkona mustikanvarpuihin miten sattuu. Kaikki hypyt ovat jotensakin ylimitoitettuja.
Sydän meinasi mennä rikki kun kakalla käytyään teki saman kuin Joiku: hyppäsi takajaloila ponnistaen eteenpäin. Ekalla kerralla luulin kuvittelevani, näkeväni näkyjä, toisella kerralla uskoin, Naava teki niin.
Sydän tuntuu myös painavalta. Miksei voi olla vain positiivisia sydämen sykkyröitä?
Naavan yksin jättäminen ahdistaa. Tänään kävin roskiksella, niin Naava huusi sisällä ,vaikka luulin hänen olevan väsynyt.
Sen jälkeen on taas kulkenut perässä, nukkuu pää mun jalan päällä.
Ja taas keksin huolia: mitä jos syö ulkona jotain myrkyllistä kasvia, mitä jos löytää kuitenkin piilotetun sähköjohdon sisältä, entä jos haukka tulee ja ottaa Naavan jos en ole metrin päässä, entä jos täällä on liikkunut kapinen kettu ja Naava saa tartunnan Olen hyvä? keksimään noita tragedioita.
Ei tämä helppoa ole tällä luonteella.
Sallin itselleni nämä kaikki tunteet, annan niiden tulla ja mennä.
Kaikki tasaantuu kun kuluu päiviä lisää.
Ja tämä on juuri sitä mitä halusin.
Ajattelisin, että tuo kaikki kuuluu rakkauteen ♡
VastaaPoistaIhana hän!!
Niin se varmaan on, ei voi valita "kakun päältä" parhaita osia, kaikki tunteet otettava vastaan. Totta, hän on ihana.
PoistaKun hoivavietti on kova, siihen kuuluu myös kova huolehtiminen. Kun hoivaamisen tarve vähenee, huoletkin kevenevät <3
VastaaPoistaHuh, tää hoivavietti sit ottaa ihan sydämestä.
PoistaIhana pieni!!! <3 Onnea uudelle perheenjäsenelle! :)
VastaaPoistaKiitos. Ihana, pehmoinen ja välillä riiviö. Tulee mieleen sun kissa kun pelastan verhoja, viherkasveja, pöytäliinaa...;)
Poista