Niiden jotka ryhtyvät pelien tuomareiksi täytyy olla outoja. Kuka nyt haluaisi olla ihminen, jota jokaisessa pelissä joku sättii. Tänään pelissä linjatuomari nosti lipun paitsion merkiksi. Yleisön mielestä se ei ollut paitsio. Olisi aika hauskaa, jos tuomarit voisivat muuttaa tuomioitaan yleisön kommenttien mukaan: Nousisi sinipunapilkullinen lippu merkiksi, ja tuomari sanosi:" Ei se sittenkään ollut paitsio."
Hauskaa oli seurata katsojina olevia pikkupoikia. Kun Kaapo sai vapaapotkun pikkupojat huusivat: "Jesse antaa, se on sanonut olevansa vapaapotkuspesialisti." Kun osa katsojista alkoi taputtaa rytmikkäästi , pikkupojat kääntyivät närkästyneinä katsomaan taputtajia:"Ei saa laittaa paineita". Kun potku meni maalin ohi, kuului liikuttava: "Ei se mitään Jesse".
Muutamia rivejä pikkupojista taaksepäin oli isompien poikien porukka. Ei ole vaikea arvata millaisia isommat pojat olivat pienempinä, tai millaisiksi katsomon pikkupojat kasvavat. Yhdennäköisyys oli selvä. Kun Lieto oli 4-0 häviöllä ja peliaikaa oli jäljellä vajaa viisi minuuttia, isommat pojat huusivat: " Nyt alkaa olla kiire Lieto".
Käsittämättömiä tapahtumia pelikentällä on kaatumiset ja tönimiset. Jos tavallinen ihminen kaatuisi, hän keräilisi itseään nurmen pinnasta jonkin aikaa, tai olisi viikon pari sairauslomalla. Jalkapalloilijat kierähtävät ympäri, nousevat ylös ja jatkavat juoksuaan.
Jos minua tönäistäisiin niin että kaadun, en suinkaan juttelisi mukavia tönäisijän kanssa pelin jälkeen. Muistaisin asian aika kauan, enkä juttelisi tönäisijän kanssa mitään.
Jokatapauksessa kiva ilta kivassa seurassa, voisi illan huonomminkin viettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti