Murhemeduusa

Ihmisillä on erilaisia ja erikokoisia murheita. Suurin suru on läheisen kuolema, olkoon läheinen sitten ihminen tai eläin. Pohdin koiralenkillä, että onko minulla erikokoisia kulhoja sisälläni. Meneekö murheet itsestään sopivan kokoisiin kulhoihin tai rasioihin? Vai onko minussa sisäinen lajittelukeskus, joka jakaa murheet oikean kokoisiin rasioihin?

Murheiden mittaus on vaikeaa. Aina löytyy joku, jolla on isompi murhe. Eikö kuitenkin jokaisella murheella ole oikeus olla, ei niiden arvoa sovi vähätellä. Se oma murhe koskettaa kuitenkin eniten, sillä hetkellä.

Päädyin pohdiskelussa siihen, että minussa on vain yksi kulho murheille. Sinne ne solahtavat kaikki samaan. Täyttävät kuin meduusat ensin koko kulhon ääriään myöten, mutta kutistuvat viikossa parissa muiden murheiden joukkoon.Kuivuvat kasaan kuin rusinat.

Jos murhemeduusoja tulee liian tiheään tahtiin, murhemeduusat pursuavat yli. Silloin on suurempi hätä.
"Ihmiselle ei anneta enempää murheita, kuin se jaksaa kantaa" sanoo vanhakansa. Usein se on juuri näin. Nuorikansa sanoo etteivät nallekarkit mene aina tasan tässä elämässä. Usein sekin on juuri näin.

Kumpi voittaa ilo vai murhe?
Minulla on kesäloma alussa, miehen työttömyys 1.7 alkaen vahvistui.
Aikansa on kullekin, ilolle ja murheelle.