Kun vanhenee aika kuluu nopeammin. Varsinkin kesälomalla ei pysy enää viikonpäivien mukana. Luulee olevansa tiistaissa kunnes jostain paljastuu, että elänkin jo torstaita.
Paljon aikaa kuluu murehtimiseen.
Luulin jo oppineeni vähäsen elämän opetettua. Niin paljon tulee murehdittua turhia asioita. Osa asioista ratkeaa ihan itsestään, usein parhain päinkin. Loput asioista taas eivät helpota vaikka niitä murehtisikin.
Kaikki tietävät mitkä asiat elämässä ovat tärkeimpiä. Silti tärkeimmät unohtuu ensimmäisenä.
Hetkessä eläminen on vaikeaa. Usein suunnittelee tulevia. Mitä seuraavaksi pitää hankkia tai olisi kiva saada. Ruokahalu kasvaa syödessä. Mikään ei riitä.
Ihmisessä oleva muutosvastarintakin on kummallinen juttu. Uusiin ja vieraisiin asioihin harva lähtee innolla. Useimmiten uusi pelottaa ja arveluttaa.
Hyvä joskus pysähtyä miettimään. Ennen kuin joku pysäyttää.
Pitänee vielä loppuun laittaa, että minulle ei ole tapahtunut mitään järisyttävää tai kurjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti