Powered By Blogger

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäduunia

Naapurit lähtivät vajaaksi viikoksi reissuun ja pyysivät kana-vuohipiiaksi.
Mikäs siinä, tuttua hommaan.
Vähän olen arkajalka kanojen kanssa, en taida uskaltaa päästää niitä pihalle vapaaksi. Ensinnäkin jos tulee haukka, toiseksi jos remppamiehet ajaa/astuu tai heittää kattotiilen niiden päälle ja kolmanneksi jos en saa niitä yöksi sisälle. Näen jo itseni siellä pihalla kettu/haukka/susi vahdissa pimeinä ja kylminä öinä, ei kiitos.

Vien heille jokapäivä jotain herkkua ja vaihdan veden. Leipää tai vihreää. Hiljaisia tyyppejä nämä kanaset ovat, pienen pientä potpotusta pitävät, mutta eivät  ainakaan suureen ääneen mistään valita.

Vuohille vien jokapäivä vettä. Vettä jota he eivät juo. Onkohan se normaalia? Ehkä vesiämpäri on väärässä paikassa? Mulla oli jo mukana meidän ämpäreitä, mutta miehen pelko esti jättämästä niitä sinne tänne aitaukseen. Ehkä huomenna jätän heidän mökin viereen toisen ämpärin, mutta vain yhden niin säilyy tämä kotirauha.

Heillekin vien herkkuja, pihlajan-tai vaahteranoksia.
He ovat puheliaampia, ja ovat nyt juosseet vastaankin.

On tämä vaihtelua; koiraseuran lisäksi voin keskustella kanojen ja vuohien kanssa...

Ei hätää ystävät, kyllä meillä on ainakin viikonloppuisin ihmisvieraita :)

2 kommenttia:

  1. Ihanaa maalaiselämää :).
    Ruoka,lepo ja ystävät niin eläimillä kuin ihmisilläkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Sari!! Tiesinhän että osaat kommentoida:) Jep, yksinkertaiset ovat loppujen lopuksi kaikkien elollisten tarpeet onnelliseen elämään.

      Poista