Kesä ei ole vielä loppu, mutta loma on.
Tämä kesä on ollut erilainen. Meillä ei ole ollut yhteistä lomaa , mies on sitkeästi ja valittamatta ajanut mökiltä töihin joka aamu. Ja sanonut jopa nauttivansa illoista mökillä :)
Eniten jäin kaipaamaan yhdessä tehtyjä kiireettömiä retkiä lähipaikkoihin. Kävelyjä torilla, poikkeamista kahville ja ravintolassa syömisiä.
Parhaita hetkiä on kuitenkin mahtunut tähänkin lomaan monia:
Vieraat/tutut/ystävät
On ollut ihanaa tavata tuttuja viikonloppuisin, kiireettä. Istuskella, jutella, saunoa, kävellä metsässä ja tietenkin syödä.
Arkenakin on ollut seuraa. Omat vanhempani hemmottelivat mm. aamiaisilla. Köpöttelin vain sängystä suoraan matkailuauton aamiaispöytään. Joiku ja Veiti mukana :) . Ja Joikun koko olemus nauroi, hän sai maistaa lähes kaikkea...
Ja saunominen keskellä päivää ystävän kanssa, jutellen, jutellen...
Eläimet
Sitä tuntee olonsa niin tärkeäksi ja arvokkaaksi kun vuohet juoksevat huutaen vastaan kun vein heille syömistä. Tai kun kanat epäluuloisesti katselivat minua, kunnes rohkenivat käydä nokkimaan tuomiani leivänpaloja. Ja miten he yrittivät epätoivoisesti elehtiä luukkua kohti; avaa nyt tuo, että päästään ulos. Eläinten hoitajan pesti oli kiva.
Ja Veitin tulo aamuisin sänkyyn, ihan viereen, pää tyynylle. En siis ollut yksin, silloinkaan.
Ja tietenkin pikkukoira, joka vielä jaksaa kiinnostua kaikesta mitä teen. Yhdessä kuljettiin pitkin pihaa, tyhjennettiin kompostiämpäri, haettiin vettä, kitkettiin rikkaruohoja.
Kukkaset
Mä vaan tykkään niistä, keltaisistakin, ainakin vähän. Jokapäivä tuli jonnekin uusia avautuneita. Pionit olivat varmaan ihanimmat.
Kirjat
Olen lukenut. Ja nauttinut. Dillonin kevyet, mutta paksut kirjat olivat uusi löytö. Niissäkin koiria...
Hääpäivä
Se riippupelargonia oli vaan niin suuri ja iso yllätys. Ja illallinen Ruukin krouvissa.
Kesäteatteri
Matildedalissa Tukkijoella oli sellainen hyväntuulen kesäjuttu. Ja hyvin tarkeni kun käytiin ennen näytöstä Ruukin krouvissa Iriscoffeella. Hyvä palvelu jäi mieleen. Tuntuu että hyvää palvelua saa nykyään harvemmin, ja siksi se ilahduttaa erityisen paljon, kun joku viitsii nähdä vaivaa enemmän kuin työnkuva ehkä vaatii.
Siinähän niitä kesän kohokohtia. Ei mitään suurta, tai miten sen nyt ottaa.....;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti