Powered By Blogger

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kolmen jengi

Kun pikkukoira on meillä hoidossa, tai kylässä kaikki muuttuu.
Ensinnäkin tyhmyys tiivistyy joukossa. Koko ajan on päällä vähän kuin kilpailu, että kuka ensimmäisenä kuulee jonkun äänen. Ja kun joku ilmoittaa kuulevansa jonkun äänen, kaikkien pitää reagoida. Eli silloin juostaan täysillä äänen kuulleen koiran osoittamaan suuntaan. Siellä haukutaan yhteen ääneen, välittämättä siitä, onko jotain oikeasti haukuttavaa vai ei. Vähän tulee mieleen satu Keisarin uusista vaatteista; kun joku uskoo ääniin, kaikki haluavat osoittautua yhtä tarkoiksi vahdeiksi.
Jos on jotain oikeasti haukuttavaa, yksi ulvoo ja kaksi haukkuu. Yksi ei saa haukkumista loppumaan, vaikka häiriö häviäisi näköpiiristä.
Jos mitään ei oikeasti olekaan, ja ihmettelen mitä täällä haukutaan, haukku loppuu nopeasti, ja jokainen häviää muka tekemään jotain mitä olikin juuri aikomassa, kuten esim.pissalle meno.

Joikulle kolmen lauma aiheuttaa hirveää ruokahalua. Hänellä on lähes koko ajan nälkä, tai ainakin hän läähättää huolestuneena, josko unohdan, että ruoka-aika on kohta.
Joikua stressaa kun pitäisi olla ulkona ja sisällä. Ulkona pitäisi pysyä, jotta olisi valmius asetelmissa hälytyksiin, ja toisaalta taas vanhat luut kaipaavat sisätilojen tasalämpöä ja kuivaa, pehmeää alustaa.
Veiti taas taistelee armotonta mustasukkaisuutta vastaan. Häntä pitää rapsuttaa taukoamatta, hän haluaa tulla ainakin aamuisin mahdollisimman lähelle nukkumaan. Ja kummallista kyllä, hänen nimiensä määrä lisääntyy, huudetaan sitten Joikua tai pikkukoiraa, niin aina tulee Veiti paikalle!
Entäs sitten pikkukoira? No, hän nauttii kun saa kulkea sisään ja ulos ja sisään.
Unet jää vähiin, koska päivällä ovenaukaisijat ovat hereillä, niin voi kulkea...
Illalla väsymyksen huomaa useista toistuvista turhista hälytyksistä. Silloin pikkukoiralle tulee nukkumaanmenoaika ovenaukojien toimesta.
Pikkukoira kävelee lenkeillä kauniisti, mutta jos koko kolmen jengi on mukana, on meno erilaista. Pikkukoiralla on tarve olla jonon ensimmäinen, ja huomata ensimmäisenä oravat, linnut, ketut ja varsinkin kaikki hajut, jäljet.
Pikkukoira ei kaipaa pahemmin hellyyden osoituksia. Ilmeisesti rapsutan väärästä kohtaa väärällä tavalla tms., tai sitten hän tietää saavansa omiltaan tarpeeksi rapsutuksia ja silityksiä sitten kun tulevat.

Ja kun palaamme taas omaan kokoonpanoon, Joiku ja Veiti ovat todella väsyneitä. Ja samoin Pikkukoira kotonaan, toipumiseen saattaa mennä kolmekin lepopäivää.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti