Mutkikas tie

Aloin miettimään elämää. Viikonloput mökillä ovat niin rentouttavia, ollaan perusasioiden äärellä. Kannetaan vettä kaivosta, lämmitetään puilla, peseydytään saunassa ja aamulla laitetaan yksinkertaisesti ne mukavimmat vaatteet päälle.
Elo tuntuu huolettomalta ja yksinkertaiselta.
Nyt heräsi mielessä kysymys, teenkö itse elämän monimutkaisemmaksi "kaupungissa"?

Työelämän kuviot ovat haasteellisia koska niihin liittyy vaatimuksia, tavoitteita, odotuksia ja niin monia hmissuhteita ja vuorovaikutusta. Sanat ja lauseet ymmärretään toisinaan väärin. Olemus, kehonkieli viestittää asioita ja tunteita, jotka eivät aina ole oikeita viestejä, vaan niihin liittyy aina myös omat luulemiset ja tunteet.
Minä pyörittelen päässäni asioita, on monta suuntaa ja oikeaakin haaraa jonne voi kääntyä. Kuka tietää mikä on oikea ja mikä täysin väärä? Näitä kun pyörittelee pienessä päässään niin on migreeni ja ahdistus jo ovella.

Jospa kaikki olisikin yhtä yksinkertaista kun mökillä. Kuuntelisi vaistoaan, tekisi ja olisi tyytyväinen. Jättäisi jossittelut ja monimutkaiset ajatushaarat ja menisi suorempaa tietä.

Pomo sanoi hyvän lauseen kerran kehityspäivässä, jotenkin se meni näin: Se lisääntyy mihin kiinnität huomiota.
Pitänee pitkälti paikkansa. Se on se lumipalloefekti: pyörittää päässään jotain, se alkaa kasvaa ja kasvaa, mutta sama pallo pyörii vaan isommaksi. Saikohan kukaan kiinni mielikuvasta?
Joku asia vaivaa, kiinnität siihen huomiota jokapäivä, keräät "todistusaineistoa" ja jossain kohtaa mitta tulee täyteen ja kaadat koko sangollisen jonkun päälle.
Jos voisi samantien käydä käsiksi siihen yhteen ongelmaan, ottaa puheeksi ja ohittaa.
Toisaalta taas työnohjaaja sanoi kerran, että jos joku asia vaivaa vielä seuraavanakin päivänä, niin kannattaa ottaa se puheeksi. Toisinaan joku  ongelma tai ärsyttävyys häviää yön aikana.

Elämän ei pitäisi olla niin vakavaa.
Enemmän iloa, valoa ja vapautta, naurua ja nautintoa.
Jospa yrittäisi näillä eväillä jatkaa tätä työsarkaa.