Yksi parhaista asioista elämässä

Tampereelle mennessä pysähdyttiin Ideaparkkiin ja kokeilin siellä yhtä mekkoa.
Niin pullisteli vatsamakkarat mekossa, että mekko jäi sinne. Mieli oli hetken vähän apea, ja mietin pitäisikö jotain tehdä.
Sitten oltiinkin jo Tampereella, ja mentiin syömään...hyvin.


Ravintolassa syöminen on yksi parhaista jutuista elämässä.
Ei se nuorena ollut niin merkityksellistä, mutta nyt se on.
Pienet asita tekevät siitä vielä paremman. Ensiksikin tuo elävä valkoinen neilikka. Yksi kukka, suuri merkitys.

Toinen asia: kynttilä, sekin on plussaa kun kynttiläkin on elävä.
Ja kolmas asia on viinipullo pöydässä.

 Neljäs asia on ruokien esillelaitto. Tällaisen leipäkorin haluaisin kotiinkin. Tuo punainen oli jotain tomaattijuttua, maistui voimakkaasti tomaatilta, ei jatkoon.

 

Viides asia on ruuan maku. Alkuruokana kanttarellikeittoa ja maalahden limppua. Kun oli jo odotellessa nakerrellut noita leipiä, niin jätin maalahden limppu kolmiot syömättä.  Kun tarjoilija kysyi maistuiko keitto, minäpä olin rehellinen. Sanoin, että tykkään enemmän paksummasta keitosta, mutta sehän on makuasia. Eipä siitä sen enempää juttua syntynyt tarjoilijan kanssa. Keitto olisi ollut helpompaa juoda lasista, kyllä se oli liian laihaa.

 

Pääruuaksi pippuripihviä ja mustaleima-emmentalperunagratiinia. Oli siinä limeselleripyreetäkin (ei jatkoon). Tosi hyvältä maistui, paitsi siis tuo limeselleripyree. Kukalliset lautaset kiinnitti huomiota harvinaisuudellaan. Useimmiten lautaset valkoisia?

Jälkiruuaksi creme bruleetä lakkahillokkeella. Oli hyvää. Ja nuo asetellut marjat ja kukat olivat vielä nätimpiä livenä kuin kuvassa.

Ja sitten mentiin teatteriin katsomaan Vanhoja poikia. Junnu Vainion lauluja neljän miehen laulamana ja tarinoilla höystettynä. Nelihenkisellä orkesterilla oli myös oleellinen osuus esityksen onnistumisessa.

Sellainen syysloman reissu. Selkäkin kesti suht hyvin :)