Pitkästä aikaa pystyin lukemaan kirjaa.
Pääsin irti arjesta, tästä hetkestä, jonnekin ihan muualle. Ja se tuntui hyvältä.
Tämä kirja kertoi yhden naisen elämästä ja myös naisen viimeisistä päivistä.
Osoitekirjassa oli nimiä, joiden päälle oli vedetty sana: kuollut. Niin käy kun elää tarpeeksi vanhaksi, osoitekirjan nimet lähtevät, ennen.
Jokaisesta nimestä kerrottiin, miten se liittyi naisen elämään.
Kirja kertoi koskettavasti myös kodinhoitajista. Miltä se tuntuu vanhuksesta, millainen hoitaja on. Empaattisuus, aika ja toisen huomioiminen, siinä ominaisuudet, jotka olisi tarpeen vanhusten hoidossa. Ja oikeastaan kaikessa muussakin vuorovaikutuksessa!
Herkkyys huomata, olla läsnä ja kosketuksen tärkeys.
Oma elämäni tuntui taas kevyeltä verrattuna kirjan Doriksen elämään. Aikakin oli tosin eri, ongelmat erilaisia, eikä niitä voi verrata, mutta tuntuma jäi.
Minulle tärkeätä ovat onnelliset loput.
Tässäkin oli onnellinen loppu, tyynen ja koskettavan lohdullinen.
"Loppupeleissä vain rakkaus ratkaisee. Rakastito sinä tarpeeksi? "
Vaikuttaa koskettavalta <3 Hienoa, jos välillä jaksaa ihan vaan uppoutua tarinaan.
VastaaPoistaJep, lukeminen, musiikki, kutominen ja metsä, siinä ne mistä mä kerään voimia.
PoistaKuulostaa koskettavalta kirjalta.
VastaaPoistaMinun iässäni sähköpostiosoitteista ja facebook-kavereista on jo moni poistunut muualle. Olisi itse asiassa varmasti ihan hyvä kirjata ylös tässä vaiheessa, kun muistot ovat vielä tuoreempia, mitä he ovat minulle merkinneet ja miten ovat liittyneet elämääni.
Jos kukaan muu ei koskaan ole kiinnostunut noista tiedoista, pistäisi se kuitenkin pohtimaan menneitä ihmisiä hieman enemmän kuin kiireessä muuten tulee tehtyä.
Itse asiassa samaa voisi kirjata myös noista osoitelistoissa vielä jäljellä olevista ihmisistä. Eräänlaista reflektointia ja oman elämän äärelle pysähtymistä tuokin :-)
Mietin ihan tuota samaa! Eli kirjoittamista elämäni kanssa kulkijoista, kustakin vähän.
Poista