Powered By Blogger

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Ratsastus

Pienenä ekaluokkalaisena aloitin ratsastuksen. Hirvensalossa oli siihen aikaan ratsastuskoulu, jossa kväin alkeiskurssin. Muistan, että tykkäsin siellä intiaanihevosesta, musta-valkoisesta.
Jatkoin ratsastusta Lausteen ponitallilla. Ratsastin lähinnä ponien hoitamisesta ja taluttamisesta ansaituilla tunneilla. Tähtihetkiä oli kun hiihto- tai kesälomalla sain vuokrata ponin muutamaksi päiväksi itselleni.
Hevosen tai ponin selkään nousin aina kun vain sai. Sainpa sitten kerran kokeilla ratsastusta hevosella, joka ei ollut ratsastuskouluhevonen lainkaan. Hevonen pelästyi pulkalla mäkeä laskevia lapsia, ja minä putosin. Kilttinä tyttönä muistin pudottuanikin, että ohjista ei saa irrottaa, jottei hevonen pääse karkuun. Hevosen etukavio osui kasvoihini. Aivotärähdys, iso haava poskessa, yläleuka murtunut ja hampaat vaurioituneet. Vanhempieni toiveesta hevosharrastus loppui tähän.

Omien lasteni kasvettua isommiksi jäi taas aikaa harrastaa . Menin Keiramon tallin alkeiskurssille kahden työkaverini kanssa. Alkeiskurssin jälkeen jatkoin vakiotunneilla, kerran viikossa. Kävimme myös islanninhevos- camarque-ja suomenhevosvaelluksilla. Ne olivat ratsastuksen parhaita hetkiä.
Kokeilin myös hevosen vuokraamista. Pari kertaa viikossa ajoin Kaarinaan ratsastelemaan kiltillä tammalla. Se ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta jutulta. Aikaa kului matkoihin, karsinan siivoamiseen ja hevosen hoitotoimenpiteisiin paljon enemmän kuin ratsastamiseen. Kaipasin myös opetusta ja seuraa.

Siirryin Artukaisten ratsastuskouluun vakiotunnille, "tätiryhmään". Joinain viikkoina kävin kahdellakin tunnilla. Kesällä herkuttelin Teijon tallilla yksityistunneista. Oli mahtavaa ajaa lämpimänä kesäaamuna tallille, hakea hevonen laitumelta ja ratsastaa vielä viileässä kesäaamussa.

Artukaisissa ratsastustuntien hinnat alkoivat nousta. Tunnin hinta on aina sama, riippumatta siitä millaisella hevosella ratsastat. Toisinaan tuntui,etten saanut rahoilleni kylliksi vastinetta.Tuntien hinta vei kuitenkin laskujen ja lainojen jälkeen palkastani ne viimeiset eurot, muuhun ei jäänyt enää mitään Pikkuhiljaa tein päätöksen. Seuraavan hinnan nousun tullessa lopetin. Lopettaminen ei ollut helppoa. Pitkän aikaa olin tiistai iltaisin allapäin. Tiistait olivat olleet ratsastuspäiviäni monta vuotta. Kidutin itseäni lukemalla "tätiryhmän" raporttia tunneista netissä. Kaipasin ryhmän huumoria, henkeä.

Aloin jo tottua elämääni ilman ratsastusta. Ystäväni muutti hevosensa kanssa yllättäen Turkuun. Sain mahdollisuuden toteuttaa meidän molempienkin yhteisen haaveen. Kävin kerran viikossa ratsastamassa ystäväni suokkia. Ongelmaksi tuli kuitenkin sama kuin silloin aiemminkin. Aikaa meni paljon kaikkeen muuhun kuin itse ratsastamiseen. Ratsastuksen sosiaalinen puoli puuttui. Kaipasin myös ohjeita ja opetusta ratsastukseen. Jonkin aikaa asiaa murehdittuani tein vaikean päätöksen, lopetin.

Yhä vieläkin kun näen hevosia ihastelen niiden kauneutta ja muistan miten ihanalta laukka tuntui. Ratsastushousut ym. varusteet ovat edelleen tallella. Tällä viiikolla näin citydealissa tarjouksen: viisi tuntia ratsastusta Artukaisissa 70:llä eurolla. Lahjakortti voimassa heinä-ja elokuun.
Taas uusi kiusaus. Ainoa asia mikä estää ostamasta lahjakorttia, on se, että kortin jälkeen tunnin hinta on taas 32e/tunti.


4 kommenttia:

  1. Onhan se kallista, jos vertaa kaurapuurolautasen hintaan, mutta aika monta lautasellista kauraa sillä pitää kustantaa myös. Kun on noita tuetumpiakin lajeja valittavaksi.

    Tunti viikossa tekee semmoiset satakolmekymppiä kuussa. Aika moni käy sillä rahalla kerran kaupassa. Toki monelle se ei onnistu, mutta ratsastamassahan voi käydä harvemminkin ja silti muistuu asiat mieleen.

    Tuon ymmärrän hyvin, että sosiaalinen puoli kärsii yksin ratsastaessa ja taitokin tahtoo vaihtua vakiovirheisiin, mutta onnistuisiko tehdä ratsastustreffit jonkun tallilaisen kanssa, ja voisitte katsoa toistenne perään samalla. Opettamalla oppii itsekin. Ja toisaalta kyllähän sieltä kolmessa tunnissa selviää yksityisenkin kimpusta, ja koululla kuitenkin menee se kaksi tuntia äkkiä, ja enemmänkin jos ymmärtää katsoa muiden tuntia - siinä todella oppii paljon enemmän kuin vain ratsastamalla itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän toki hevosten ylläpitokulut. Artukaisissakin kunnostettu koko talli mikä on sekä hevosten että ratsastajien etu.
      Elämässä pitää vaan tehdä valintoja. Palkka on se mikä on, ja ruokaakin on ostettava ja muitakin pakollisia menoja on.
      Ehkä joskus vielä alankin taas ratsastamaan :)

      Kiitos kommentista, aina kivaa saada kommentteja!

      Poista
  2. onko sulla valokuvia lausteen ponitallilta? oon ite siel käynyt joskus 6-vuotiaana eikä oo ku omat muistikuvat. joskus oon lausteel kävelly ympäriinsä vanhojen talojen alueella ja koittanu löytää paikkaa, mutta sitä ei taida enää olla?

    VastaaPoista
  3. Ei mullakaan ole valokuvia tallista. Joistakin sen aikaisista poneista kyllä, Pedro, Bruno, Popcorn, Kurre...
    Ei ole tallia enää. Tallin paikalle rakennettiin rivitaloja. En ole siellä pitkään aikaan kävellyt, mutta metsän reunassa se talli oli. Muistaakseni punatiilisiä rivitaloja siihen paikalle rakennettiin.

    VastaaPoista