Kävin vanhainkodissa isoäitiä tapaamassa. Sellaista jutustelua, mennyttä ja nykyaikaa suloisessa sekamelskassa. Isoäiti oli kuitenkin iloinen ja nauravainen,mitä siitä jos en kaikkea oikaisekaan. Tärkeimmät asiat isoäiti varmistaa itse, kuten että eikö isoisä olekin kuollut jo. Onhan hän, jo monta vuotta sitten.
Ruuaksi jauhelihakastiketta. Mausteeksi chiliä. Mies ilahtui, kerrankin kastikkeessa vähän potkuakin.
Sain luettua Pete Suhosen: Valkoinen joulu loppuun. Vähän Paasilinnamaisesti kirjoitettu tarina. Parhaimmillaan kirja on juuri tuollainen, haluaa aina kun mahdollista palata tarinan pariin. Ja vähän harmittaakin kun kirja loppui.
Pari koiralenkkiä. Veiti alkaa pikkuhiljaa piristymään. Vieläkin kotiinpäin kävelyssä huomaa, että väsähtää.
Aamulla kokeilin mainoksen uhrina Fazerin Alku-puuroa. Keitin oikein kattilassa, jotta olisi oikein muhevaa. Vaan eipä ollut. Puuron loppu päätyi iltapäivällä sämpylätaikinaan.Sämpylät sentään maistuivat hyviltä.
Hyvinvointikalenterin tämän päivän tehtävänä oli positiivisuus. Piti kirjata kolme asiaa, jotka tekevät mielen iloiseksi. Joko asia tai tuleva tapahtuma. Viisi tuli hetkessä, enemmänkin löytyisi.
Perjantait, kukkaset, kesä, tanssi ja hohtokeilaus.
Ilta meni tv:n parissa. Emmerdale ja Ensitapaaminen alttarilla. Mietin viimeisen ohjelman kohdalla miten tilanteita leikkaamalla voidaan tehdä ihmisen persoonasta kuva, joka ei ehkä vastaakaan todellisuutta. Aikamoista rohkeutta tarvitaan jotta uskaltaa moiseen reality ohjelmaan mennä.
Sellainen tiistai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti