Powered By Blogger

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Elämä on

Voi tätä surun päivää!
B&B mökki on hiljentynyt. Pari päivää sitten oli vielä sirkutusta ja sinitiaisvanhemmat kävivät kilvan ruokkimassa lapsiaan.
Pesästä kurkki yksi innokas pienokainen. Sitä katseltiin ja kauhisteltiin, vielä ihan liian pieni lähteäkseen avaraan maailmaan.

Seuraavana päivänä pahin mahdollinen tapahtui. Ruohikolta löytyi kuollut pienokainen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Pienokaisessa ei näkynyt mitään ruumiillisia vammoja.
Samana pävänä löytyi omenapuun alta toinen kuollut pienokainen.
Aivan liian pieniä lähtemään pesästä.
Jättivätkö vanhemmat pienokaisensa heitteille? Houkuttivatko kesäterassit vanhempia?
Vai oliko kyseessä traaginen tapaturma?

Olenko minä vastuussa tapahtuneesta? Minähän se perustin tämän lähiön. Paikka on aurinkoinen, oliko liian kuuma? Olisiko minun pitänyt huomata etteivät vanhemmat pysty huolehtimaan pienokaisistaan?
Näin sitä voi jäädä näkemättä kriisitilanne vaikka se tapahtuu ihan omassa pihapiirissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti